Lue keskustelun säännöt.
Aikuisen syömishäiriö
Anonyymi
14.06.2022 |
Löytyykö palstalta ketään, joka osaisi samaistua?
Olen keski-ikäinen nainen. Aloitin laihdutuksen pari vuotta sitten. Dietin ja liikunnan avulla pudotin lähes 90 kilosta nyt 53:een.
Tämä ei ole kuitenkaan mennyt ihan nappiin, koska en enää rakasta ruokaa kuten ennen. Eli siis valehtelen, että olen syönyt,kun todellisuudessa syön päivässä vajaat 1000 kaloria. Välttelen myös tilaisuuksia, joissa pitäisi syödä. Jos syön "normi päivällisen" niin seuraavat pari päivää olen nälissäni. Hassua on se, että peilistä katsoo vieläkin lihava tantta, vaikka järki sanookin että olen hoikka, mutta en pysty vain uskomaan sitä.
Tämä on mun "salattu elämä" josta kukaan ei tiedä. Ruoan pelko, kymmeniä kertoja vaa'alla käynti joka päivä. Syyllisyydentunne jos en kävele vähintään 8km per päivä.
Joskus käy mielessä että pullukkana oli helpompaa.
Kommentit (5)
Tuo taitaa olla jo anoreksian puolella olevaa käytöstä ja ajattelua. Kannattaa hakea vertaistukea. Anoreksia on todella kamala sairaus. Älä päästä sitä puhkeamaan koko kukassaan, koska loppuelämäsi voi mennä kahleessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn töissä, pidän huolta perheestä, rakastan ruoanlaittoa- en siis syömistä. Käyn ratsastamassa. Silloin tällöin ulkona kavereiden kanssa, eli päällisin puolin elämäni on ihan normaali, mukavakin. Mutta joo, jopa noina hetkinä ajattelen syömistä, kaloreita, painoa. AP
Ehkä hieman sama juttu, vaikka olen nuorempi. Ruoka ei vain maistu samalta kuin silloin lihavana. En pelkää ruokaa, mutta tuntuu, että ei ole järkeä syödä, kun siitä ei saa sitä samaa mielihyvää, mitä ennen sai. Lihomista kyllä pelkään, kun paino ehti jojoilla muutaman kerran ennen lopullista laihtumista.
Muuten kuinka hyvin ihosi on palautunut? Itsekin näytän edelleen lihavalta (ilman vaatteita) juurikin sen löysän ihon takia.
Ap, tuo kuulostaa vakavalta, mutta on hirveän hyvä asia, että olet itse tajunnut huolestua! Pääsetkö käymään jossain asiallisemmalla terveydenhuollolla, kuten työterveyden tai yksityisen puolella? terveydenhuollossa on ihan syömishäiriöihin erikoistuneita ammattilaisia, ja nyt kuulostaisi olevan oikea aika ottaa sinne päin yhteyttä.
Sitten kun anoreksia lähtee käsistä, niin ihminen ei enää ymmärrä olevansa sairas, eikä sen vuoksi tietenkään halua parantuakaan. Vaikeasti sairas ei ymmärrä, että hän tekee kirjaimellisesti kuolemaa, vaan yrittää kaikin keinoin vältellä syömistä ja niitä ihmisiä, jotka yrittävät pakottaa hänet syömään. kuulostaa tosi pahalta, että valehtelet ihmisille syöneesi, mutta on todella hyvä, että pystyt itse pohtimaan sairastavasi syömishäiriötä. Nyt pystyt vielä puuttumaan tähän ja pelastamaan itsesi!
Ai niin, ja onneksi olkoon painonpudotusurakastasi! Se oli sinulta hyvä valinta ja varmasti kovan työn takana, mutta nyt se työ on hoidettu. Voi kun voisin jotenkin lähettää aivoihisi sen sinetin, että "painonpudotus on valmiina, sitä ei tarvitse enää jatkaa".
Mitä muuta teet kuin mietit syömisiäsi ja painoa?