Kannattaako lapsi tehdä muiden painostuksen vuoksi? Kokemuksia?

Tuollaisen miehen kanssa ei kannata lisääntyä. Sitten sulla on kaks hoidettavaa; vauva ja mies.

Eihän se kannata elää muiden mukaan vaan tehdä valintansa ja mieleisensä sellaiset itse. Minä elin lähes 20 vuotta muiden tahdon mukaan aikuiselämää ja vasta nyt muutaman vuoden oman tahtoni mukaan. Ensimmäistä kertaa olen onnellinen.

Kyllä, aina voi sitten antaa adoptioon jos tulee katuman päälle.

Hohhoijaa

Luulen että vauvan tekeminen pistää mieheenkin ryhtiä ja alkaa ottaa enemmän osaa. Nuppineulalla kondomiin reikiä jos ei muu auta.

Älä missään nimessä lähde toteuttamaan toisen unelmia, jos et itse halua juuri nyt jälkikasvua. Sinulla on työstäsi iloa ja tienaat hyvin, eli itsenäinen nainen. Vaikka päätös tuntuu toisaalta itsekkäältä, se on sinun elämäsi ja sinä teet valinnat. Jos mies ei tätä ymmärrä, ei ole sinun arvoisesi. Mielestäni manipulaattoriin ei kannata haaskata omaa elämää. Pitkässä juoksussa tämä kauheus tulee ilmi ja tuskin haluat todeta, fiksu nainen, jälkiviisaana, ettei olisi kannattanut. 

"Itseä ei yhtään huvita" taitaa kertoa sen ainoan oikean vastauksen? Lasta ei tehdä jos sitä ei itse halua.

Jos on naimisiin mennyt ja ikää 36 niin luulisi että on vuosia sitten jo keskusteltu asiasta kun päätetty että ollaanko yhdessä vai ei.

Mutta jos itse olet kahden vaiheilla eikä ole mitään isompaa lapsen saamista vastaan niin mikäänhän ei estä perustamasta perhettä niin että mies on se osapuoli joka pitää vanhempainvapaat yms. Osassa maista äidit palaa parin kuukauden jälkeen töihin ja joku muu hoitaa lasta.

Jos taas et halua lasta ja et halua perhe-elämää niin selitä miehelle tilanne ja pohtikaa jatkatteko avioliittoa vai haluaako mies sitten perheen jonkun muun kanssa.

Kysyt, että kannattaako lisääntyä muiden määräyksestä? No kuule lisäänny. Tee kuten he sanovat.

Kyllähän tästä nyt sellainen kuva tulee, että ap:n kannattaisi vain keskittyä siihen "uraan ja omiin rahoihin". 

Äläkä nyt oikeasti vaan täältä kysele tälläisiä kysymyksiä. Älä ota tätäkään vastausta tosissasi. Tiedät kyllä ihan itse mitä tehdä ja mitä ei. Avauksesi kertoo mielestäni ihan tarpeeksi.

Eli teet uraa. Ja sinun pitäisi nyt vaihtaa se kotona olemiseen, imettämiseen, vaippojen vaihtamiseen ja pyykinpesuun. Juu, vaihda vaan kuule.

Vierailija kirjoitti:

Jos on naimisiin mennyt ja ikää 36 niin luulisi että on vuosia sitten jo keskusteltu asiasta kun päätetty että ollaanko yhdessä vai ei.

Mutta jos itse olet kahden vaiheilla eikä ole mitään isompaa lapsen saamista vastaan niin mikäänhän ei estä perustamasta perhettä niin että mies on se osapuoli joka pitää vanhempainvapaat yms. Osassa maista äidit palaa parin kuukauden jälkeen töihin ja joku muu hoitaa lasta.

Jos taas et halua lasta ja et halua perhe-elämää niin selitä miehelle tilanne ja pohtikaa jatkatteko avioliittoa vai haluaako mies sitten perheen jonkun muun kanssa.

Kuten aloituksessa kerroin, mies muutti mielensä. Alun perinkin olen kertonut, etten halua lasta. Nyt sitten kuitenkin joka nurkan takana odottaa ehdotus lapsen tekoon.

Ei mielestäni ole minun vastuullani päättää miehen puolesta, onko syytä erota. Hän tietää kantani ja on vapaa lähtemään, jos haluaa.

Tiedän itsekin hyvin, ettei kannata muiden toiveiden mukaan elää. Olisi vaan kiva saada tietoon muiden kokemuksia aiheesta. Joitain onneksi tulikin, kiitos niistä.

Mieti asiaa myös siitä näkökulmasta jos esimerkiksi eroattekin lapsen syntymän jälkeen. Oletko siis valmis tarvittaessa olemaan yksinhuoltaja vaikka et olisi itse lasta välttämättä halunnut vaan teit sen sukulaisten ja puolison painostuksesta.

Laita tuollainen mieslapsi vaihtoon. Ansaitset parempaa ja katso sitten asiaa uudestaan. Miksi lisääntyisit vätyksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Mieti asiaa myös siitä näkökulmasta jos esimerkiksi eroattekin lapsen syntymän jälkeen. Oletko siis valmis tarvittaessa olemaan yksinhuoltaja vaikka et olisi itse lasta välttämättä halunnut vaan teit sen sukulaisten ja puolison painostuksesta.

Saati sitten yhteishuoltaja miehen kanssa, joka ei edes kotihommia hoida.

Älä missään nimessä hanki lasta tuolla asenteella.

Maailmassa on jo ihan tarpeeksi lapsia, joiden vanhemmat ei halua/jaksa panostaa heihin tarpeeksi ja heistä kasvaa pahoinvoivia nuoria/aikuisia.

Ei täysin vastaavaa kokemusta, mutta tässä omani:

Seurustelun alussa oltiin puhuttu, että molemmat toivotaan jossakin kohtaa jälkikasvua, ei kuitenkaan ihan heti, vaan parin vuoden päästä. Oltiin tuskin paria kuukautta seurusteltu ja hädin tuskin esitelleet vanhempamme puolin ja toisin toisillemme, kun tuleva anoppi aloitti aivan uskomattoman helvetillisen painostuksen, että lapsia tulee tehdä ja heti. Hyvä, ettei sängynviereen tullut neuvomaan, miten homma hoituu. Emme taipuneet painostukseen, vaan omassa aikataulussamme annoimme lapselle mahdollisuuden tulla. 

Olisi luullut, että sen helvetillisen painostuksen jälkeen anoppi olisi ollut jopa maanvaivaksi asti innokas auttaja, mutta ei todellakaan. Kävi ilmi, että ainoa motiivi oli se, että anoppi oli kateellinen naisystävilleen, jotka jatkuvasti esittelevät lastenlastensa kuvia ja selittävät, mitä kaikkea ovat näiden kanssa touhunneet. Eli meidän omasta toiveesta haluamamme lapsi on anopille pelkkä statusesine. Anoppia jaksaa kiinnostaa lapsi sen aikaa, että ehtii ottaa muutamat kuvat, joita jakaa Facebookissa. Päivityksissä lukee miten mammanmussukka on taas ollut hoidossa mamman luona. No, jos hoidossa oleminen tarkoittaa sitä, että mamma 5 minuuttia räpsii kuvia ja sen jälkeen työntää lapsen vanhempiensa syliin.

Pointtini siis tässä: vaikka painostus olisi kova, niin ei kannata laskea sen varaan, että painostavalta taholta saat apua lapsen hoidossa tai missään muussakaan. Harkitse siis tarkkaan, kannattaako sinun hankkia lapsi puolisosi kanssa, jos et edes itse sitä halua.