Miksi 62 v. naisen pitäisi vielä "kehittää itseään"

Hautapaikka on jo olemassa, ei tartte kaivaa:).

Tarvitseeko enää 62-vuotiaan teeskennellä tekopirteätä multitaskaaja?

Orpon mielestä on 60v työttömän oma vika jos ei oteta töihin. En ikinä äänestä kokoomusta tuollaisen epäreiluuden takia.

Työelämän kannalta en tiiä miksi kehittää, mutta yleisesti kasvamisen ja kehittymisen kannalta, itsensä hyväksi sitä voi tehdä. Ei esim metsässä puukaan ajattele, että oon jo tarpeeksi kasvanu, vaan ne kasvaa läpi elämänsä

Ei kai tartte, jos ei halua. Mutta mä kyllä opiskelen vielä, ikää muutama viikko vaille 58. Aion työlistää itse itseni, jos firma lakkaa alta. 

Ap kertoi, että hänellä on joskus ollut mies, mistä tiedät, ettei vaikka kaksikin? Onhan hän voinut jäädä vaikka leskeksi. Ja miksi ihmeessä kaikkien pitäisi tehdä lapsia, eivät ne mitään takaa, hoitavatko sinua kun olet vanhus? Niistähän voi tulla vaikka juoppoja, huumehörhöjä tai muuten vaan rikollisia.  Kesämökit ja tanssimiset eivät myöskään kuulu kaikkien elämään, vaikka olisi varakaskin. Katsos, ihmisillä on erilaisia henkisiä elämän arvoja.

Voin puhua vain omasta puolestani, mutta jos ihminen ei ole enää utelias ja innostunut uusien asioiden edessä, on elämänilo kateissa. Aina löytyy uusia asioita, jos vaan haluaa etsiä virikkeitä ja on lujaa tahtoa itsensä kehittämiseen. Ei saa käpertyä itseensä, vaan etsiä sitä pientä valopilkkua omaan elämään. Pienet haasteet ja niiden voittaminen vahvistaa ja antaa itsevarmuutta. Sisulla mennään eteenpäin.

Edelleen hengissä ja porskuttaa ...

Ihminen ei ole koskaan valmis.

Ei elämässä tarvi tehdä mitään mitä ei halua. Vapaa maa.

Ihmiset tekevät asioita, koska haluavat. Haluavat vaikka oppia uutta. Eivät siksi, että olisi pakko.

Vierailija kirjoitti:

Hautakuopan voit jo kaivaa. 

Yhtä hyvin kuka tahansa voi kaivaa, sinäkin. Kaikkihan sinne päätyy jossain vaiheessa kuitenkin.

Riippuu vähän siitä mitä tuolla tarkoitetaan. Muutama tässä ketjussa on kommentoinut, että "pienet haasteet kuuluvat elämään" ja "jos ei ole enää utelias, ei elä". Höpöhöpö. Kehittäminen ei tarkoita sitä, että pitää olla hankalaa ja ongelmia ja sitten niitä korjaillaan. Jos ei kiinnosta uusi ammatti eikä joku muu asia, se ei tarkoita etteikö olisi elossa.

Itsensä kehittämistä on esim. harrastaminen. Vaikkapa lukeminen. Juu ihan hömppälukeminenkin. Tai musiikin kuuntelu. Tai kävely. Tai mikä vaan.

Se että ihminen tuntee itsensä kertoo siitä, että on aika lailla jo kehittynyt ja tietää millainen hän on. Ei tosiaan introvertin tarvitse alkaa esittämään muuta tai mennä "epämukavuusalueelle" vaan hän saa reilusti olla mikä on. Introverttihän on monessa ammatissakin ihan huipputyyppi.

Ainoa mistä olen eri mieltä on se, etteikö 60+ voisi olla kuumaa kamaa työmarkkinoilla. Mutta kaikille se työkään ei ole mikään intohimo, vaan duuni josta saa rahaa jolla ostaa leipää. Ja sellainenkin on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakuopan voit jo kaivaa. 

Yhtä hyvin kuka tahansa voi kaivaa, sinäkin. Kaikkihan sinne päätyy jossain vaiheessa kuitenkin.

Tämä. Kuolema on hyvin tasa-arvoinen kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakuopan voit jo kaivaa. 

Yhtä hyvin kuka tahansa voi kaivaa, sinäkin. Kaikkihan sinne päätyy jossain vaiheessa kuitenkin.

Tämä. Kuolema on hyvin tasa-arvoinen kaikille.

Metusalemi taisi elää 800 vuotta. Vanhat prototyypit oli parempia.

Mutta, kuten yläasteen biologian opettajani totesi, elämä on materian sairaus. Suurin osa (>99.9999%) materiasta on elotonta, ja selkeä poikkeus valtavirrasta on määritelmällisesti sairaus.

Kenraali aika voittaa meidät kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hautakuopan voit jo kaivaa. 

Yhtä hyvin kuka tahansa voi kaivaa, sinäkin. Kaikkihan sinne päätyy jossain vaiheessa kuitenkin.

Ja lähtöjärjestystä ei kukaan tiedä. Tämän päivän nuori joka itseään vanhempia pilkkaa voi itse päätyä siihen muiden kaivamaan kuoppaan ensimmäisenä.

Mun 60-vuotias kaveri opiskelee uuteen ammattiin. Sote-alalle pääsee töihin, ja vielä eläkeikäisenäkin voi tehdä töitä, jos innostaa.

Olen vieläkin vanhempi, mutta haluan silti kehittää itseäni. Fyysinen kunto vaatii jatkuvaa kehittämistä, jotta pärjäisi mahdollisimman pitkään omilla voimilla; kuntosalille, ladulle ja lenkkipolulle siis! Henkisesti kannattaa myös kehittää itseään ihan loppuun asti. Ei ole samantekevää millaisia henkisiä voimavaroja loppuelämässä vielä tarvitaan. Sairaudetkin on ehkä helpompi kestää, jos psyyke on kunnossa.

Kuolema ei ole kaikki. Tässä on enemmän järkeä miltä näyttää, usko minua. Mikään ponnistelu ei ole turhaa.

Tarkoittaa sitä, että työttömyydestä ja sairauksista huolimatta voi vielä kiinnostua ja oppia kaikenlaista. 

62-vuotiaalla on helposti vielä 20 - 30 vuotta elämää jäljellä ennen kuin päätyy täysin muiden autettavaksi (tai kuolee pois). Eikös se ole kiva vielä saada elämäänsä jotain uutta sisältöä?

Harrastaa voi kotonakin ja ilmaiseksi tai hyvinkin edullisesti. Tyypillisesti ne on aika jotain vapaaehtoistyötä (vaikkapa ystävätoimintaan tai vaikka luontotalkoisiin, joissa torjutaan vieraslajeja), kansalaisopiston kursseja ja netissähän on ihan mitä vaan. Mun äiti aloitti sinun ikäisenäsi seniorikuntosalilla käymisen ja se on jo 20 vuotta tuonut sisältöä hänen yksinäiseen elämäänsä.

Pysyy mieleltään pirteämpänä kun kehittää itseään. Sulla on vielä hyvinkin reippaat 25 pelivuotta jäljellä. Sillä ajalla ehtii pitää pienimuotoista kissalaa. Terveyttä ja kuntoa on hyvä kehittää että tulee elinvuosia. Sisältö niihin vuosiin olisi hyvä olla.

No vaikka oman itsensä vuoksi kehittää, jotta loppuelämä eli ne edessä olevat vuosikymmenet olisivat hyviä kaikista elämän realiteeteista huolimatta.