miten kasvattaa luonnetta?

En tiedä oliko otsikko muotoiltu oikein.
Multa löytyy luonnetta mutta en uskalla selvinpäin tuoda tunteitani esille. Olen juuri se joka myötäilee riidoissa ja menee autotalliin kiroamaan itsekseen. Tai se kun kaveri alkaa juttelemaan tuntemattomalle ihmiselle ja heillä näkyy synkkaavan hyvin ja on hauskaa. Itse punastelen hiljaa vieressä vaikka oikesti haluaisin olla yhtä rohkea ja haluaisin liittyä keskusteluun mutta en saa suutani auki. Humalassa taas tunnen olevani enemmän oma itseni kun uskallan puhua kaikille niinkuin haluaisin puhua selvinpäin, uskallan heittäytyä ja pitää hauskaa mutta uskallan myös sanoa vastaan jos tarvetta. Tämän takia minulla onkin varmaan vaan enimmäkseen juoma kavereita koska olen humalassa rento ja mukavaa seuraa, selvinpäin hiljainen.

Olen edistynyt sen verran että uskallan edes vastata selvipäin kokonaisella lauseella jos esim joku tuntematon kysyy jotain, enkä vaan mumise kyllä tai ei.
Mutta haluaisin olla se jonka kaikki huomaa iloisesta luonteesta ja hauskoista jutuista niinkuin olenkin sisältäpäin sellainen oikeasti.
Ujous juontaa juurensa varmaan siitä kun minulla on r-vika ja peruskoulussa sain kuulla siitä kokoajan... "sano r" "sano aurinko" "söpön kuuloinen ärrä sulla" sanoi luokan NE tytöt jotka oli suosittuja, eivät todellakaan tarkoittanut sitä.
Ahdistus kun piti ihastuksen edessä (ja koko luokan) pitää pitkää esitelmää jossa oli 500 r kirjainta Jossain vaiheessa opettelin kiertämään sanat jossa on r kirjain, jos ei voinut kiertää esitin tyhmää etten muka tiennyt jutusta mistä puhuttiin niin mitään, ja kiertämisen huomasin joka tilanteessa helpoimmaksi tavaksi ja pikkuhiljaa puhuminen jokatilanteessa väheni entisestään.
Nyt 30vuotiaana, olen parivuotta osannut r kirjaimen sanoa kun opettelin väkisin sen. Ja vähän rohkeutta tullut mutta ei tarpeeksi.
Miten kouluttaisin itseä rohkeaksi ja sellaiseksi miksi tunne itseni oikeasti? En jaksa olla enää hiljainen, ujo ja hölmön oloinen.