Vanhemmat ihmiset. Kannattaako elämää ottaa liian vakavasti? Riittääkö, että omaa moraalia, on työ, nauttii elämästä ja tekee virheitäkin?
Haittaako jos nuorena on mokaillut jos kuitenkin yrittää rakentaa parempaa tulevaisuutta?
Riittääkö, että kunnioittaa parhaansa mukaan kanssaihmisiä, on kohtelias ja yrittää elää elämäänsä eteenpäin.
Tarvitseeko sitä kummempaa ollakaan, kuin hyvä peruselämä ja unelmia, joita pyrkii toteuttamaan arvomaailmansa mukaan?
Harmittaa itseä kuinka olen elänyt silmät kiinni ja säästämättä. Olisin paljon paremmilla vesillä, jos olisin ajatellut enemmän tai kuunnellut itseäni.
Opin kuitenkin ja halu on saada oma elämä, rakkautta jakaa ja saada, olla hyvä ihminen parhaansa mukaan ja työtä tekevä, rehellinen ihminen. Säästää rahaa ja nauttia elämää luonnossa kesämökillä joskus.
Sellaista, hyvää tasaista elämää ilman päihteitä ja muita riippuvuuksia. Olisi unelmani, ensisijainen tavoite.
Kommentit (15)
Tekee mitä vaan niin pieleen menee.
Pauli Hanhiniemi on ihan oikeassa.
Ei kannata menettää itsearvostustaan, vaikka joutuisit joskus työttömäksi.
Ei haittaa, vaikka mokia tulee ja niitä tulee kaikille, muuten ei taida olla elämääkään. Tärkeää on kuunnella itseään, elää arvojensa mukaan, kohdella hyvin itseä, muita, ympäristöä jne.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä tavoitteita. Mutta tärkeää olisi että olisi suvaitsevuutta ihmisillä, eikä köyhät joutuisi ongelmiin /kuritetuksi, tulisi enemmän tasa-arvoa positiivisessa mielessä. Asuntorakentaminen myös tärkeää ja asumisen viihtyisyys. Teiden turvallisuus. Jos vaan yrittää olla pelkästään Systeemissä, eikä tuo esiin asioita, homma seisoo.
Totta.
Itse pohdin paljon yhteiskunnallisia asioita. Ihmisten terveyttä eritoten. Niin paljon lääkkeitä jaetaan, jokaiseen oirekuvaan kun samalla ravinto on pitkälle prosessoitua.
Mielenterveyspotilaatkaan eivät aina saa tarvitsemaansa apua ja jos saakin, se voi olla erittäin kallista.
Vanhustenhoitoon pitäisi kiinnittää huomiota, todella. He ovat ihania ja edelleen tärkeitä ihmisiä, joilla tunteet ja elämänhalua. Ne viedään laitoksissa ja asumispalveluissa vaikka aika pitkälle pidetään kulissit näennäisesti yllä. Erityisesti heidän ravintoonsa pitäisi kiinnittää huomiota sekä asuinpaikan viihtyvyyteen. Pitäisi olla mahdollisuus päästä luontoon vaikka heti aamuisin. Onneksi sellaisia paikkoja on mutta ovat harvassa ja varmasti vielä kalliimpia kuin perusyksiköt.
Kun tulevat syömään, pitäisi heidän saada muuta kuin sokeria, leipää, niukka määrä kasviksia ja "jäte"lihaa kastikkeessa.
Ei ihme, että kaikki sairaudet vain lisääntyvät, vanhukset masentuvat ja nuoretkin pohtivat järkeä työelämässä kun kohtelu vanhempana voi olla raadollista vaikkakin tarkoitettu hyväksi, se ei sitä ole jos aukaisee silmät.
Hoitajien vika se ei ole, vaan systeemin. Iso pyöreä ratas, jota on vaikea liikuttaa toiseen suuntaan kun on miljardibisneksestä kyse.
Meillä nuorilla olisi paljon tekemistä. Paljon muuta kuin oman perseen kuvaamista someen, josta ei ole kuin haittaa jokaiselle ikäryhmälle.
Ap
Ap, käsittääkseni tuo on se elämän ydin.
Näin on on ainakin itselläni ollut.
Olemme tavallinen suomalainen perhe, ja olemme tyytyväisiä siihen mitä olemme aikaan saaneet.
Mokat ja vastoinkäymiset kuuluu oppiläksyihin. Sanoisin, että sydäntä kannattaa opetella kuuntelemaan enemmän kuin mieltä. Tosiaan on hyvä olla armollinen itseään ja muita kohtaan.
Ei tarvitse stressiä ottaa. Meitä mahtuu moneen junaan ja tuo on jo paljon mitä sinulla on. Sydän kun on mukana ja pitää silmät avoinna muitakin ajatellen, on siinä jo arvokasta inhimillisyyttä, jota tulee vaalia. Vaikutat älykkäältä ja lämminhenkiseltä ihmiseltä. :)
Minulle tärkeää elämässä on oppia se, että mennyt on mennyttä ja nyt on nyt. Läsnä oleminen hetkessä olisi ainakin minulle suurin tavoite kuin pomppia eilisen ja huomisen väliä liian usein. Kaikkea kuntapahtuu jo nyt.
VAikeatkin vastoinkäymiset ovat koettelemuksia, oppeja, kuin että se olisi syy kantaa katkeruutta. Olen menettänyt niin paljon ja vaikeiden tapahtumien kautta, miksi ymmärsin lopulta miten tärkeää on ottaa kokemastaan irti, hyväksyä se kaikki ja ottaa kokemastaan aineksia omaan henkiseen kasvuunsa. Uein vaikeudet myös kasvattavat entistä enemmän ymmärrystä ja lämpöä ihmisiä kohtaan.
VIhamiehilleen kannattaa antaa anteeksi. Muuten he kulkevat aina mielessä mukana ja pilaavat monta hetkeä. Anteeksi antaminen on omaa sisäistä keskustelua kuin ryntäisi vihamiehiään halailemaan ja julistamaan, että saat anteeksi Joskus voi sellainenkin tilanne tulla eteen, mutta yleensä vihamiehen taholta.
Omat oikeudet täytyy tietää, mutta se ei tarkoita että huutaa kurkku suorana naapurille tupakoinnista ja tönii ihmisiä tieltään ruuhkassa, Omasta oikeudesta pidetään huoli silloin, kun joku käyttää hyväksi tai koettaa kävellä yli. Muutoin kannattaa aina muistaa, että suurin osa ihmisistä ovat ihan yhtä eksyksissä elämässään kuin minäkin. Jokainen vain oireilee omalla laillaan ostamalla joko maallista mammonaa tai hihhuloimalla uskonahkossa. Oma sisäinen rauha avaa myös silmät ymmärtämään omat oikeutensa.
Heikompia voi aina puolustaa ja muistaa, että se ken pienimmän hädän tunnistaa ja auttaa myös auttaa koko maailmaa paremmaksi paikaksi elää.
Seuraan omaa elämänoppia: laitan ensin happinaamarin itselleni ennen kuin yritän pelastaa muita.
Sitähän se elämä on. Virheitä tulee, mutta tärkeintä on se, että ei tee samaa virhettä useampaa kertaa. Oman elämän saat, kun sen hankit, mutta rakkauden saaminen ei ole aina itsestä kiinni. Se voi johtaa epätoivoiseen tilanteeseen, jos yrität saada rakkautta silloin, kun ei ole vielä sen aika.
Hyviä tavoitteita. Mutta tärkeää olisi että olisi suvaitsevuutta ihmisillä, eikä köyhät joutuisi ongelmiin /kuritetuksi, tulisi enemmän tasa-arvoa positiivisessa mielessä. Asuntorakentaminen myös tärkeää ja asumisen viihtyisyys. Teiden turvallisuus. Jos vaan yrittää olla pelkästään Systeemissä, eikä tuo esiin asioita, homma seisoo.