Oletko koskaan hypännyt uimahallin hyppytelineiltä 10 metrin korkeudesta?
Jos olet, miltä se tuntui kehossa? Minä hyppäsin tänään elämäni ensimmäisen ja viimeisen kerran. Tuli sen verran ikävä olo, että kiitos, ei enää koskaan.
Kommentit (32)
En ole, vitonen korkein ja siitäkin riitti kertakokeilu.
En koskaan. Paha korkeanpaikankammo.
Mitä, onko jossain noinkin korkeita hyppytelineitä? Luulin että 5 m on suurin korkeus.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, onko jossain noinkin korkeita hyppytelineitä? Luulin että 5 m on suurin korkeus.
On niitä, vaatii vain oman hyppyaltaan
Kumpulan maauimalassa. Satiin liput sinne sofialehdon vastaanotto keskus. Kilpailin 2 mun tytön kanssa. Piti hypätä ja uida altaan toisen pähään.Vai onko se hypyri ylin korkeampi? Matalampi?Tulin toiseksi,vaikka jotain tapahtui.Tuntui jään pohjaan en pääse ylös..Sisulla ylös pintaan ja uiminen altan toiseen päähän. Mutta sen jälkeen en ole hypännyt yhtään mistään.Jäi loppu elämäksi kammo sitä.,
En ole enkä tule koskaan hyppäämäänkään. Klooriallergian takia en käy uimahalleissa.
vaikka kuinka monta kertaa. Myös pää edellä. Voltteja en uskalla tehdä sieltä kun en ole uimahyppääjä. 5 metristä olen kaksoisvoltin tehnyt ja 1,5 volttia.
Vierailija kirjoitti:
Mitä, onko jossain noinkin korkeita hyppytelineitä? Luulin että 5 m on suurin korkeus.
Uimahyppy on ihan olympialajikin. Ei niitä kieputteluja ehdi tehdä kovin matalalta hypättäessä.
Mä satutin korvan (tärykalvon) pahasti kun tulin jotenkin vinosti alas 5m korkeudesta. Ei enää ikinä, edes kolmosesta.
5 metristä hypännyt paljon sekä suoraan alaspäin että pää edellä. Pää edellä siten että olen tähdännyt muovirenkaaseen ja hypännyt sen läpi monta kertaa.
Mitään voltteja en ole koskaan edes harjoitellut, joten sellaisia en uskaltaisi kokeilla.
10 metristä varmaan uskaltaisin hypätä kyllä, mutta siinä voi jo satuttaa itsensä, joten en tiedä viitsisinkö sieltä hypätä.
En ikinä. Mun 13v poika hyppää kympistä. En olisi uskaltanut antaa hypätä, mutta isänsä antoi ja se sujuukin hyvin.
Olen kerran kiivennyt torniin ja totesin, että juu ei.
Ei tule mitään. Kävin kerran siellä ylhäällä mutta kun katsoin alas tunsin että pyörryn joten oli pakko tulla alas.
Olen hypännyt viimeksi joskus reilut parikymmentä vuotta sitten viidestä metristä. Lapsena hypin paljon sekä yhdestä, kolmesta että viidestä metristä. Tätä tapahtui enimmäkseen uimarannalla, mutta joskus myös uimahallissa. Olin tänään maauimalan avajaisissa. Siellä tarjoitui jossakin vaiheessa mahdollisuus hypätä kymmenestäkin metristä, joten hetken mielijohteesta päätin kavuta ylös ja hypätä sieltä alas. Hyppäsin jalat edellä ja vartalo niin suorassa kuin mahdollista. Heti hypyn jälkeen ei ollut kovinkaan mukava olla: tuntui, kuin poskiluut olisivat irronneet. Sama oli tilanne hampaiden (omat): että ne irtoavat suusta. Leukaa jomotti jonkun aikaa, mutta kaikkein pahimmalta tuntui (ja tuntuu yhä) reisien yläpuolella. On aika vaikea kävellä. Kun hyppy oli ohi, tunsin jo vedessä, kuinka jalat olivat irrota kehosta. Huom! Olin selvinpäin ja olen 45-vuotias. Uimahypyt jätän jatkossa suosiolla nuoremmille. ap
Ajatelkaas jos joutuu hyppäämään laivan kannelta. Pudotus jotain 20 metriä ja pelastusliivit tekee veteen putoamisesta jo niiden puolesta hyvin mielenkiintoisen kokemuksen :((
Olen hypännyt. Tosin jalat edellä. Olin melko vesipeto nuorempana, mutta legenda suolien leviämisestä rajoitti pääedellä hypyt 7.5 metriin
Vierailija kirjoitti:
Olen kerran kiivennyt torniin ja totesin, että juu ei.
Kuin myös, ja sitten jalat täristen takaisin alas.
Hyppäsin viime viikolla 7,5 metristä ekan kerran. Ikävältä tuntui. Yritin hypätä suoraan mutta jotenkin ihan aavistuksen tulin kai vinossa kun kasvoihin sattui, ihan kuin nenä olisi murtunut, siltä se ensin tuntui. Onneksi kipu meni muutamassa minuutissa ohi. Ei ole mun juttu. Kympistä en tämän kokemuksen jälkeen todellakaan uskalla.
Todella uhkarohkeasti jotkut menevät, pari poikaa teki kympistä liki mahaplätsejä. Ihme, ettei onnettomuuksia satu enempää.