Lue keskustelun säännöt.
Onko kenelläkään suhde alkanut niin,
26.05.2022 |
että kumpikin on epäillyt toisen tunteita ja arkaillut yhteydenottoa pitkän aikaa. Vain harvakseltaan joitain "chillejä" viestejä, vaikka sydän on korventunut.
Jos on, niin miten lähti etenemään ja lähentymään?
Kommentit (11)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei koskaan!!!!!
Sarkasmia?
Itselläni aiemmin ja tietääkseni muillakin vähintään jompikumpi osapuoli on ollut selkeä tunteissaan ja "painanut päälle".
Nyt siis epäilen, että onko toisella tunteita lainkaan, vai onko hänkin arka niin kuin minä.
Ja miten tämän saisi etenemään - suuntaan tai toiseen. Jotenkin ei ihan suoraan voi kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei tosin mitään viestejä, vaan naapureita oltiin. Kävin kimppuun kuin sika limppuun, kun olin varmistunut, että kiinnostus on molemminpuolista. Se selvisi juhannuksena, kun pantiin kauheassa kahjussa pyörävarastossa. Otti aikansa, kun miesparka rimpuili sen jälkeenkin vastaan, mutta taipui se lopulta. Ihan kauheeta wt-touhua, ai kamala, mutta sattuu sitä tiemmä paremmissakin piireissä.
Kuinka paljon otti aikaa? Miksi ja miten rimpuili vastaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en juuri koskaan. Siksi en haluaisi mokata tätä.
T. Nainen
Ei ne suhteet sillä tavalla ala. Joku rohkeampi ehtii ensin, jos et saa suutasi auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuppisuu tai puhun niin typeriä juttuja että karkoitan kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, ei tosin mitään viestejä, vaan naapureita oltiin. Kävin kimppuun kuin sika limppuun, kun olin varmistunut, että kiinnostus on molemminpuolista. Se selvisi juhannuksena, kun pantiin kauheassa kahjussa pyörävarastossa. Otti aikansa, kun miesparka rimpuili sen jälkeenkin vastaan, mutta taipui se lopulta. Ihan kauheeta wt-touhua, ai kamala, mutta sattuu sitä tiemmä paremmissakin piireissä.
Kuinka paljon otti aikaa? Miksi ja miten rimpuili vastaan?
Pari vuotta tuossa toisiamme katseltiin. Sitten päätin, että pakko tehdä jotakin, kun tuntui, että ilman mun aktiivisuutta ei mitään tule tapahtumaan. Niin, mies ei millään halunnut tulla kahville, ei muka ehtinyt, mutta pyysin aika monta kertaa ja lopulta suostui. Oli kuulemma niin epävarma itsestään ja ujo, mikä on kyllä tottakin. Tosin silloin juhannuksena ei ollut ujo, mutta selvänä sitten eri juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en juuri koskaan. Siksi en haluaisi mokata tätä.
T. Nainen
Mitä menetettävää sulla sitten on? Sarvista härkää nyt vain. Ihastumisen tunnekin on mukavaa, voin ymmärtää, jos sitä haluat vaalia, mutta turha kärvistellä liian pitkään.
Juu, ei tosin mitään viestejä, vaan naapureita oltiin. Kävin kimppuun kuin sika limppuun, kun olin varmistunut, että kiinnostus on molemminpuolista. Se selvisi juhannuksena, kun pantiin kauheassa kahjussa pyörävarastossa. Otti aikansa, kun miesparka rimpuili sen jälkeenkin vastaan, mutta taipui se lopulta. Ihan kauheeta wt-touhua, ai kamala, mutta sattuu sitä tiemmä paremmissakin piireissä.