Onko ihan ok vain työskennellä ja asua inhoamallaan paikkakunnalla ilman että tutustuu ihmisiin sen kummemmin?
Tulin tänne töihin, mutta parissa vuodessakaan en ole oppinut viihtymään täällä. Kaikki harrastukset ja toiminta pyörii seurakunnan ympärillä, ihmiset arvotetaan sen mukaan kuinka kauan ovat asuneet täällä ja kuka on kenenkin sukua. Kertakaikkiaan vastenmielinen ilmapiiri, ja murrekin vituttaa ihan helvetisti.
Täällä on kuitenkin rauhallista, luonto on puhdas, eläminen edullista ja töitä riittää hyvällä palkalla.
Onko täällä muita jotka lähteneet työn perässä ja huomannut että paikkakunta ihmisineen on pelkkä per sl äpi, ja mitään syvempää tuttavuutta ei kiinnosta tehdä kenenkään kanssa? Olen tietysti ystävällinen töissä kaikille ja hoidan työni hyvin, mutta minkäänlaisiin työn ulkopuolisiin ympyröihin kiinnostus on pyöreä nolla. Eniten täällä vituttaa uskovaisuus, konservatismi, kouluja käymättömyys, naisten pahansuopuus ja juoruilu, miesten juopottelu ja suoranainen paskaisuus ja sottaisuus. Yäk.
Olen onnellinen aina kun vapaat tai lomat alkaa, ja pääsen kaahaamaan täältä kaupunkiin ja ystävien luokse.
Kommentit (10)
No, jos työskentelee työyhteisössä, niin pakosti sitä johonkuhun tutustuu.
Taas sinä kerrot typeryyksiä tänne!
I feel you ap. Tämä on sentään kaupunki, mutten silti ole kotiutunut. Työstäni pidän, ympäristöstä en.
Ihan ok! 10 vuotta jo itsekin junttien tehdastyöläisten pikkukaupungissa. Työviikon jälkeen heti autoon ja mökille/reissuun/ystävien luo. Yhtäkään viikonloppua ei olla kämpillä vietetty, tuo on työ-+petipaikka ja 5-vuotissuunnitelmaan kuuluu häipyminen. Kaipaamaan jäivät: ei kukaan!
Kyllä on ok.
Olen asunut Nummelassa 15 vuotta, ja vihaan tätä kuntaa. En sopeudu tänne. Täällä on rumaa, eikä mitään kaunista maisemaa edes. Ihmiset sisäänpäinlämpiäviä kuumakalleja.
Aivan varmasti kukaan ei välitä vaikka olet omissa oloissasi. Eri asia sitten onko se itselle hyväksi jäädä tuollaiselle paikkakunnalle.
On. Mä olen asunut Helsingissä noin jo 15 vuotta. Asun lähiössä, teen duunia kotoani, käyn lähinnä Prismassa ja koiraa ulkoilutan. Ketään en täältä tunne enkä välitäkään tuntea. Keskustaan en mene, inhoan kaupunkeja, täällä lähiössä on onneksi luontoa ja pikkukaupunkimaista. Yksin kahden koirani kanssa asun ja olen oikein tyytyväinen kaupunkierakon elämääni.
Joo. Joskus osuu sopiva kohdalle ja joskus ei. Joutuu jopa varomaan jos on väärä.
No totta kai on ok, ei asuinpaikasta riippumatta ole mikään pakko tutustua kehenkään.
Oletko ihan varma että joka ikinen ihminen sillä paikkakunnalla vastaa mielikuvaasi ja ennakkoluuloasi? Itse tietenkin päätät jos noin haluat elää ja jos olet tyytyväinen ilman sosiaalisia kontakteja, niin ei sinua kukaan estä elämästä noin.