Olen feministi, ja valitsen antautua miehelle

Hei! Olen vajaa 30-vuotias nainen, ja parisuhteessa. Nuorempana pidin heikkoina sellaisia naisia, jotka antautuvat miehelle täydellisesti ja samalla antautuvat omalle naiseudelleen. Enää en ole sitä mieltä.

Ihastuin 18-vuotiaana itseäni vanhempaan mieheen, joka on alkoholisti ja patologinen valehtelija. Annoin miehelle kaikkeni: Olin rakastava, hellä ja hyväntahtoinen. Mies otti ja otti, ja lopulta kun olin täysin rikki, hän hylkäsi ja jätti. Traumatisoiduin tästä kokemuksesta todella pahasti, ja minusta tuli vuosiksi sulkeutunut ja "kovanaama". Piilotin oman naiseuteni, ja aloin kylmäksi ja piittaamattomaksi. En päästänyt ketään lähelleni. Kiroilin ja ryyppäsin, pukeuduin miesten vaatteisiin, enkä halunnut suorittaa mitään perinteisiä naisten töitä kotona avoliitossa ollessani. Toivoin, että olisin syntynyt mieheksi. Sain miesystäviltäni palautetta, että olen kylmä ja kova, sekä itsekäs. Ihmettelin vuosia tätä palautetta tajuamatta, mistä on kyse.

Lopulta pitkän parisuhdekierteen jälkeen (useita peräkkäisiä toimimattomia suhteita) päätin olla muutaman vuoden sinkkuna ja hoitaa itseni kuntoon, sillä sairastin masennusta, ja olin ahdistunut. Opettelin rakastamaan itseäni, ja kävin terapiassa. Aloin myös syömään mielialalääkitystä. Käsittelin itsekseni omaa pahaa oloani, ja lopulta onnistuin kehittämään suhdetta itseeni, ja opin kohtelemaan itseäni rakkaudella.

Sitten tapasin sattumalta nykyisen mieheni, joka on todella kunnollinen, hellä ja rakastava. Aluksi minulla oli vanhasta tottumuksesta suojamuurit yllä, mutta kun huomasin, miten ihana, avulias ja kiltti mieheni on, nämä suojamuurit sulivat. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni aivan täysillä. Olemme nyt seurustelleet 2 vuotta, ja olen edelleen niin rakastunut, että koko maailma tuntuu lämpimämmältä ja valoisammalta paikalta.

Antaudun täydellisesti miehelleni, ja ymmärrän nyt, miksi piilottelin naiseuttani ja herkkyyttäni vuosikausia. Se johtui siitä, että olin näyttänyt pehmeän ja herkän puoleni ensimmäiselle miesystävälleni, joka hyväksikäytti minua kaikin tavoin ja hajotti minut, ja hylkäsi, kun minulla ei ollut enää enempää annettavaa. Mutta nykyisen mieheni seurassa minun ei tarvitse pelätä, ja hän kohtelee minua rakastavasti ja lempeästi, ja auttaa ja tukee kun on vaikeaa. Minä laittaudun päivittäin nätiksi, vaikka olisin vain kotona. Kun mies tulee töistä kotiin (pääsen itse töistä häntä aikaisemmin), otan hänet suukoin vastaan eteisessä, ja laitan teetä tai tarjoilen jotain, mitä olen leiponut. Kuuntelen häntä keskittyneesti ja kiireettömästi, jos hän avautuu minulle päivästään. En tee näitä asioita velvollisuudesta, vaan rakkaudesta. Mies on antanut monesti palautetta, että on täysin hulluna minuun, ja rakastaa hyväntahtoisuuttani, kiltteyttäni ja lempeyttäni. Hän puolestaan tuo minulle aamiaisen sänkyyn, hieroo selkääni, auttaa kaikessa missä tarvitsen apua, ja tukee silloin, jos olen ahdistunut tai surullinen.

Olen feministi, ja uskon siihen, että jokaisella ihmisellä on oikeus valita, millainen haluaa olla tai mitä haluaa tehdä sukupuoleen katsomatta. Olemme kaikki saman arvoisia. Minä valitsen olla hieman perinteisempi nainen, mutta teen sen vapaasta tahdostani ja nauttien niistä asioista, jotka kuuluvat arkeeni. Minusta on ihanaa käyttää kotona mekkoja ja huulipunaa, kokkailla keittiössä ja olla vastaanottavainen ja lempeä.

Mainittakoon tähän vielä, että opiskelen korkeakoulussa, ja keskiarvoni on kiitettävä. Haluan myös uran ja hyviin töihin, sekä tahdon käydä aktiivisesti harrastuksissa. Koko elämäni ei pyöri mieheni ympärillä, ja minulla on omia haaveita, jotka aion toteuttaa. Mutta se ei poissulje sitä, millainen nainen haluan olla miehelleni. Rakkaus, jota saan tässä parisuhteessa, on niin uskomatonta, että koen kiitollisuuden tunnetta päivittäin.