Rankkaa pettämistä

Ehkä pariterapia auttaisi teitä.



Voimia.

Jos tunnet voivasi antaa anteeksi täydestä sydämestäsi ja luottavasi mieheesi, jatkakaa. Käsitelkää kuitenkin jossain, jonkun ulkopuolisen läsnäollessa nämä asiat.

Luottamusta jos ei ole, ei ole suhdettakaan enää..

kokemuksella..

Asumme siis perheenä edelleen. Molemmat ovat menossa erikseen perheneuvolaan ja sitten katsomme menemmekö myös yhdessä. Kaikki läheiset ja ystävät (todennäköisesti myös koko kaupunki:) tietävät, joten mitään kulissia en halua/aio ylläpitää. Minä rakastan, mutta rakastaako mies. Tiedän, että minun pitää pystyä anteeksiantamaan ja luottamaan, jos jatkamme.

Lisää kokemuksia/kommentteja otan mielelläni vastaan.

käsitellä vihan, pettymyksen ja muita negatiivisia tunteita.



Muutenkin yritä huolehtia mahdollisimman paljon vaan itsestäsi. Kolmen pienen kanssa ei ole helppoa.



Mutta aina kun on aikaa, yritä tehdä jotain, joka sinulle on mieluisaa ja tuo onnistumisen tunteen: urheilu tms. harrastus.



Älä missään nimessä vajoa itsesyytöksiin.



Paljon voimia sinulle!

Kolme vuotta pettämistä on aika harkittua ja kertoo ihmisestä paljon,ettei arvosta perhettään : (

Olen kuvitellut, että meillä on hyvä parisuhde ja samanlaiset elämän arvot. Mutta nyt en tiedä, millainen on sitten oikeasti hyvä parisuhde. Olisinko jatkossa onnellisempi yksin/jonkun muun kanssa. Minun pitää ensin itsenäistyä ja sitten päättää, mitä teen ja todella haluan. Ja jos jatkamme, jatkaa pitää täysillä ja pahemmin taakseen katselematta.