Suunnittelin oman hautakiven

Minä olen sunnitellut itselleni hautakiven. Siis sen haudan kiven, johon minutkin aikoinaan haudataan (=perhehauta). Siinä ei ollut mitään hauskaa, itkin ja lopulta oksensin koska se oli niin kamalaa.

Siihen kiveen kaiverrettiin ensimmäisinä kahden lapseni nimet.

Mulle ei tule hautakiveä ollenkaan eikä hautajaisia, kun en kuulu kirkkoon. Tuhkat sirotellaan omalle maalle. Lisäksi epävirallinen muistotilaisuus ravintolaan, missä tarjotaan kuohuvaa ja hyvää ruokaa, siinä kaikki.

Mutta kuten jo sanottiin, ei tiedä kuka tästä ensin lähtee. Itsekin olen sairastanut vakavasti jo nuorena, mutta silti elossa, kun taas ihan terveenä pidetty ystävä kuoli nopeasti edenneeseen syöpään ja toinen sai sydärin ja lähti saappaat jalassa saman tien. Ehkäpä minäkin sairastan, mutta elän silti eläkeikään asti tai pitemmällekin.

Hyvä idea. Minun hautakivi ei saa olla tavanomainen, sen pitää olla elämäni näköinen, olen myös jotain muuta kuin nimi, syntymäaika ja kuolinpäivä.