Ulkopuolisena pienellä paikkakunnalla, jossa mies on elämänsä asunut?

Muutimme opiskelujen jälkeen mieheni kotipaikkakunnalle, pienehkö paikkakunta. Nyt takana jo viitisen vuotta elämää täällä ja rupeaa olemaan tuttuja ja ystäviä, mutta...



Silloin tällöin on ulkopuolisuuden tunne taas alkanut nostaa päätään. Ystävät ja tuttavat on tavallaan miehen kautta saatuja. Kun nämä taas puolestaan törmaavät vanhoihin koulukaverihin ja naapureihin jotka myös on täältä, tunnen itseni tosi ulkopuoliseksi. Omat "vanhat koulukaverit" yms ovat kaukana ja sosiaalinen piiri ( joka siis on jakautunut usealle paikkakunnalle) sen vuoksi täällä paljon suppeampi kuin monella muulla. Joskus harmittaa!



Esim. kaikki tutut/puolitutut ovat kutsuttu luokkakokouksiin ja "reunion" partyihin, mutta luonnollisestikaan ei minua. Myös häät ovat tyypillinen "sisäpiiri-juttu" johon kyllä vanhat naapurit ja kumminkaimat on kutsuttu, mutta ei meitä, koska minä olen "hyvänpäiväntuttu" ja mieheni taas liikkunut eri piireissä...



Kysymys kuuluu: Tottuuko tähän koskaan vai pitääkö miettiä paikkakunnan vaihtoa. Suuremmallapaikalla tätä tuskin edes huomaisi, koska muuttoa tapahtuu pajon. Täälllä taas ihmiset on ja pysyy... Ja sosiaaliset suhteet myös. Muita?