Miten oppisin pitämään itsestäni?

Voi ap. Mulla sama juttu. En osaa siksi neuvoa. Tsemppiä.

Up :(

Vierailija kirjoitti:

Aja päin rekkaa

Mahtaa olla sulla paha olo kun tollaisia kirjoittelet. jos sulla ei ole mitään annettavaa tähän ketjuun niin menetkö muualle trollaamaan noita 0/5 juttujas, kiitos.

Voisiko jostain ammatti-ihmisestä olla apua? Tai kirjastoon etsimään aiheesta self help kirjoja?

Miten sulla ilmenee nuo huonot ajatukset itsestäsi? Tulevatko ne jossain tietyssä paikassa, tai seurassa? Onko sinua koulukiusattu tai kaltoinkohdeltu?

Yksi tapa on vaan opetella tietoisesti myönteisempää sisäistä puhetta. Ja olla kiitollinen omalle keholle, miten hieno se onkaan.

Menemällä töihin.

Valitettavasti minäkään en voi auttaa. Pidin itsestäni ollessani lapsi, ulkonäöstäkin, mutta minut palautettiin visusti maanpinnalle. Minulla on kasvoissa rakenteellista vikaa, ja minua on haukuttu kaikin mahdollisin tavoin. Tästä syystä inhoan itseäni kokonaisvaltaisesti, en halua katsoa itseäni peilistä enkä halua tulla kuvatuksi. En halua koskea itseeni, koska olen niin vastenmielinen.

Olen myös sosiaalivammainen. Johtuen kaikesta eristyksestä, en ole oppinut sosiaalista kanssakäyntiä. Tästä johtuen en kykene ylläpitämään ihmissuhteita ja kukaan ei halua olla kanssani; kukaan ei tule koskaan kylään eikä myöskään kutsu minua. Jos "tungen" jonnekin keikalle tms mukaan, minut jätetään huomiotta koska en osaa keskustella ihmisten kanssa.

Nyt lopulta olen aivan yksin ja ihan omasta syystäni. En minä itsekään pidä itsestäni. Se on aika vaikeaa, kun itseään ei pääse pakoon.

Terapia ja/tai lääkitys.

Tee päätös, että muutat suhtautumista itseesi. Ala ajatella, että olet arvokas ja rakastettu. Ole itsellesi paras ystäväsi. Kohtele itseäsi hyvin.

Kyse on pitkästä prosessista, tuloksia tulee pikku hiljaa, ole kärsivällinen.

Löytyisikö sosiaalista kuntoutusta sinulle, joka kerroit, ettet osaa ylläpitää ihmissuhteita?

Otat itsesi liian henkilökohtaisesti. Ajattele, kehtaisitko ajatella yhtä ilkeästi ystävästäsi. Jos et, miksi kehtaat suhtautua itseesi niin? 

Kaikki vastoinkäymisesi eivät johdu sinusta.

Helposti tulee väärystymiä ajatteluun kun tapahtuu huonoja asioita. Helpoin esimerkki jos omat vanhemmat lyö lapsi ajattelee että vika on hänessä.

Ajattelen että nykyinen minä on menneisyyden olosuhteiden seuraus, miksi vihaisin itseäni siinä tapauksessa,

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö sosiaalista kuntoutusta sinulle, joka kerroit, ettet osaa ylläpitää ihmissuhteita?

Hei, onko tälläistä siis olemassa, vai oliko tuo pohdintaa? Kuulostaisi todella hienolta.

miksi sinun pitäisi pitää sinusta. en minäkään pidä sinusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyisikö sosiaalista kuntoutusta sinulle, joka kerroit, ettet osaa ylläpitää ihmissuhteita?

Hei, onko tälläistä siis olemassa, vai oliko tuo pohdintaa? Kuulostaisi todella hienolta.

Se oli pohdintaa. Googlaamalla löysin, jotain, mutta se oli ehkä työttömille, sosiaalityöntekijä toteaa tarpeen. Suomen Mielenterveysseuralla on sivuillaan juttua vuorovaikutustaidoista, en tiedä, onko ryhmiä. Opiskelijoita auttaa Nyyti ry. Jos käyt työssä, en tiedä olisiko yksityisellä terapeutilla ryhmäterapiaa. Harmi, kun en osaa auttaa enempää.

Katsoisin eri kulmasta asiaa. Maapallo, universumi, jumala, tai mikä tahansa sen oman ajattelun pohjana on, ei valikoi sinun mieleistesi asioden perusteella oikeutta olla olemassa, paremmuutta tai huonommuutta, rumuutta tai kauneutta, vaan asiat, ihmiset, olennot ovat olemassa täällä huolimatta näistä sinun, tai kenenkään muun ajatuksista. 

Minä, ja sinä olemme täällä ihan niin kuin on naapurin talo, meri, kallio, taivaan lintu tai moottorivene. Ilman mitään arvotuksia, ilman KENENKÄÄN arvotteluja. 

Se on sinänsä siis ihan sama pidätkö sinä itsestäsi, tai pitääkö joku random ihminen sinusta, tai mitä ylipäätään kukaan kenestäkään tai mistään ajattelee. Olemassaoloa tai olamattomuutta nämä seikat eivät muuta mitenkään, joten niitä ei ole mielekästä pohtia turhan päiten. Sitten voikin alkaa keskittyä asioihin joista itse pitää, ja joita itse pitää tärkeänä, joista tulee itselle hyvä olo.

Avain ongelmaasi on kasvattamalla itsetuntoasi niin ettet vertaile itseäsi muihin ihmisiin vaan rakastat itseäsi sellaisena kuin olet. 

up. Olis kiva jos ap viitsis kommentoida aloittamaansa ketjua.

No kyllä sulla on varmasti jotain hyviä puolia. Etsi ne, ja opettele pitämään niistä, ja voit kehittääkin niitä, jolloin todennäköisesti pidät niistä vielä enemmän? "Huonot", joita ei voi muuttaa, sitten tulee vain hyväksyä. Realistinen itsetuntemus on a ja o. Sekä, älä liikaa vertaa itseäsi muihin. "Toi on niin viisas ja mä niin tyhmä" jne. siinä ajaa heti karille.