Kaipaako kukaan muu keskustassa asumista?

Olisi kiva piipahtaa tavaratalossa tai syömässä ilman autoilua.



Toisaalta ku kesäiltana istuu omassa grillikatoksessa ja katselee marhjapensaita ja kukkapenkkejä, ei kaipaa pätkääkään kantakaupunkiin.

ja sitä helppoutta jolla pääsee vilinään.

ne jotka ovat muuttaneet lähiöön tai maalle Helsingistä entistä kaupunkilaista elämäänsä. Itse asun keskustassa, enkä haluaisi täältä pois vaikka lapsia tulisi. Kauemmas muuttaneiden tuttujen puheissa ovat usein muistelot ajasta ennen lapsia, kun asuivat keskustassa (tai ainakin kehä I:n sisällä) ja kävivät kulttuuririennoissa jne. Enää ei onnistu kun on lapsia ja pitää liikkua autolla, järjestää hoitajat. Onhan se aivan eri asia jos voi mennä vaikka ihan leffaan sen kummemmin suunnittelematta. En tiedä onko muistelo haikeaa, tyyliin kunpa vieläkin voisi tehdä niin, vai että mekin ollaan sellainen nähty ja koettu eikä kaivata enää.

Ja kyllä kaipaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita kaupungissa on.



Toki vastaavasti maaseudulla on niin paljon hyviä puolia, että niitä jäisin kaipaamaan jos kaupunkiin muuttaisin.

tosin muutimme hyvien liikenneyhteyksien päähän keskustasta.



Ydinkeskustassa on liikaa liikennettä + liian vähän vihreyttä. Kaupat - no, kuka nyt päivittäin shoppailee (ei ainakaan perheellisenä rahat riittäisi kaikenlaisiin heräteostoksiin :).



Sinne pääsee, kukn haluaa. On myös eri fiilis kun käy harvemmin - vilinästä nauttii ihan eri tavalla.



EN enää näe miksi siellä liikenteen pölyn keskellä pitäisi asua.



Aikansa kutakin! (asuin 20 v keskustassa). En enää muuttaisi takaisin. (Ja alkuun karsastin ajatusta muutosta pois - nyt en siis enää halua keskustaan).

kauempana asumista, eli muutin joskus Vantaalle lähiöön. Ja äkkiä takaisin Helsingin kantakaupunkiin. Oli todella kauheaa olla siellä jumissa kuten kaikki muutkin, mihinkään ei tullut mentyä eikä mitään tehtyä huomattavasti pidempien välimatkojen takia, ja kaikki muutkin siellä tuntuivat pyörivän omissa kotinurkissaan, jossakin Jumalan selän takana...olen kuullut on kaupunki tuolla-mentaliteetilla.

En myöskään ole ikinä tajunnut tätä "lasten takia kauempana asumista", sillä itse ainakin olen onnistunut täällä kantakaupungissa kasvattamaan fiksut ja mukavat lapset, jotka ovat nauttineet elämästään, eli käyneet elokuvissa, kahviloissa, tapahtumissa, konserteissa, uimarannoilla, Helsingin saarissa ja ties missä sujuvasti koko elämänsä ajan, eli oppineet nauttimaan kaikesta, minkä lyhyet välimatkat ja helppo tekemisen saatavuus ovat kaupungissa mahdollistaneet. Ja niin ovat kaikki kymmenet lasteni kaveritkin, on kiva, kun voi lähteä vaikka Lintsille hengailemaan ystävien kanssa kun siltä tuntuu. Tai olla kotona tai istua merenrannassa, mikä on melkein kotipihalla.



Olisi hirveää ajatella, että jumitetaan jossain lähiössä tai omakotitalossa, eikä opita toimimaan muiden ihmisten kanssa, liikkumaan sujuvasti ja omatoimisesti, ja aina kaikkeen olisi kauhea lähtemisen vaiva ja suunnittelu. Emme ole rikkaita, käytämme esim. kaikkia kirpputoreja, jotka ovat ratikkamatkan tai kävelyn päässä, emme shoppaile kaupoissa, eivät ne KAUPAT ole se juttu, paitsi tietenkin silloin kun tajuaa, että lapsen pipo on kadonnut, ja pitää lähteä äkkiä illalla ostamaan uutta aamuksi. Sen saa haettua tarvittaessa 10 minuutissa ja valinnavaraa kaupoissa riittää.



Muutoin tekemisen mahdollisuus on se ihana asia, käytti niitä tai ei, ja kaupungissa kasvaville lapsille konsertit, taide, liikunta ja muu tulee luonnostaan tutuksi, kuin myös kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa. Kaikkiin lasten harrastuksiin on myös 5-15min matka julkisilla tai kävellen, eli ei tarvitse kuskata ketään mihinkään esim. treeneihin.



En ole koskaan löytänyt yhtään huonoa puolta keskustan alueella asumisesta, päin vastoin, maalla elävät muksut jäävät jostakin paitsi. Ei siitä vadelmapensaan tuijottelusta ole kauheasti iloa, sitäpaitsi täälläkin on niin metsää, puistoa, merenrantaa kuin saariakin, jos niitä kaipaa. Helsinki ei ole mikään kivikylä.

ja viihdyn mielummin omakotitaloalueella, jossa on palvelut lähellä. Tällä hetkellä asuinpaikka on aivan loistava, en halua muuttaa mihinkään. Lapissa asuessani talon vieressä oli poroaita ja lähimpään kauppaan 12km ja kouluun 40km, joten se oli vähän turhan syrjässä.

Asuin Oulun keskustassa,torin rannassa..Rakensimme talon tänne "helvetin kuuseen".. Talo on ihana, mutta kaukana kaikesta. Keskustassa tottui, että kaikki mahdollinen on lähellä, pääsee kävellen tai pyörällä nopeasti kaikkiin paikkoihin.

kaipaa.Pakenin stadista heti täysi-ikäiseksi tultuani jasumme perheeni kanssa niin kaukana, kuin Espoossa työtä tekevä voi. Ajaa saa, mutta se on sen arvoista!!!!

sitä että voi vain piipahtaa oikeassa kaupungissa, kaikki niitä mahdollisuuksia esimerkiksi kulttuurin harrastamiseen. Kaupungissa asuessa saattoi jossakin vain piipahtaa, nykyisin kaikkeen menee niin kauan aikaa, että ei ole mahdollista yleensä lähteä ex tempore mihinkään.



Onneksi en kuitenkaan asu kovin kaukana keskustasta, vaan tukevasti Stadissa puutarhani keskellä.



Ehkä tämä on kuitenkin parempi diili. :D

Olen asunut miljoonakaupungissa. Kaipaan kaupungin elämää, korkeita taloja, hälyjä. Aina kun entisessä asuinmaassakin tulimme kohti kaupunkia ja korkeat talot alkoivat näkyä, tuntui että elämä alkaa. No, mutta nyt asutaan Suomessa omakotialueella, helpompaa kuitenkin täällä:)

Minäkin siis kaipaan keskustasta sitä tiettyä tunnetta, kun ihmisiä on ympärillä jatkuvasti, ja aina kun katsoo ikkunasta ulos, näkee kaikenlaisia ihmisiä tulossa ja menossa. Siinä tulee tietynlainen tunne siitä että on siellä missä tapahtuu.



Mä myös pidin siitä että keskustassa näkyi niin erilaisia ja eri-ikäisiä ihmisiä. Nykyään tuntuu että olen eristäytynyt lapseni kanssa jonnekin kolmekymppisten reservaattiin, eikä täällä todellakaan näy pyöräteillä vanhuksia, ulkomaalaisia tai edes kuusikymppisiä ihmisiä. Sikäli mikäli siis ketään koskaan ulkona edes näkee, koska eihän täällä kukaan minnekään kävele vaan autolla mennään sinne minne on tarvis. Harmittaa vähän lapsenkin puolesta että hän tottuu tällaiseen autoistuneeseen elämäntapaan, että mihinkään ei suurinpiirtein voi mennä kävellen ja pyörällä.



No joo, ei pidä valittaa, onhan täällä sentään rauhallista ja vähän puhtaampi ilma...mut yhtään enempää korpeen mua ei sais mitenkään.

Ap

Asun kyllä vieläkin Helsingissä, mutta täällä pientaloalueella. Puhumme miehen kanssa aina että sitten kun lapset muuttavat pois, me muutamme terassitaloon keskustaan meren rannalle.



Eli itseasiassa kaipaan kerrostaloon...jossa ei tarvitse luoda lunta eikä haravoida mitään. Jossa asuu korkealla, auringon edessä ei ole puun puuta eikä rakennuksen rakennusta. Ja meri näkyy.

että jonain päivänä saan asua kerrostalossa, korkealla!:) Ehkä jonain päivänä...

Ap