Lue keskustelun säännöt.
Nykypäivän yli-itsekkäät naiset
22.02.2010 |
Olen tullut jotenkin siihen johtopäätökseen, että nykypäivän naisista ei ole oikein mitään hyötyä kotihommissa, etenkään lastenhoidossa. Sosiaalipornolehdistään (naisten lehdet) lukevat, että nainen tarvitsee ”omaa aikaa”. Mitä hiton omaa aikaa? Minun vanhoillislaestadiolainen mummoni lapsilaumansa kanssa ei ole koskaan kuullutkaan moista käsitettä. Ex-vaimoni oli lehtensä lukenut, ensin häntä ei paljon näkynyt ja lopulta häipyi kokonaan kotoa viime keväänä. ”Omaa aikaa” oli taatusti käytössä. Oikeastaan mitään muuta aikaa ei ollutkaan… Tämä on varmaan sen nykynaisen ihanne kotielämästä. Kuvaavaa on, että pienet lapset (nuorin 1-vuotias silloin) eivät edes huomanneet, että äiti on lähtenyt kotoa. KERTAAKAAN eivät ole kyselleet äitinsä perään. Tämä äidin ”oman ajan” käyttö estää häntä myös tälläkin hetkellä tapaamasta lapsiaan, koska hän ei missään vaiheessa ole onnistunut luomaan minkäänmoista suhdetta lapsiinsa. Hän ei siis pärjää pilttien kanssa, ei niitä voi oikein antaa hänelle. Ei ole kokemusta omien lastensa hoidosta.
Joo, eksä häipyi, kun kotona ei ollut tarjolla aamuun asti kestäviä panoja romanttisesti kynttilän valossa (lainaan suoraan tässä exsän omia sanoja). Joo, puolet yöstä häärään helpostikin lasten hoidossa (aina JOKU lapsista valvottaa). Kynttilöitä en ole poltellut sen jälkeen, kun yksi lapsista tyrkkäsi pehmolelunsa kynttilään aktivoiden palohälyttimen ennen kuin ehdin hätiin. Mutta nehän ovat MINUN lapsiani, jotka tällaistä ”kiusaa” tekevät. Joskus tuli mieleen, että eikö äiti olisi voinut ajatella, että ne ovatkin MEIDÄN lapsia ja vaikka vähän autella minua lastenhoidossa, edes joskus? Mutta jos jotain sellaista sanoo nykypäivän äidille, niin sehän on vittuilua. Joo, lapseni olivat päiväkodissa, vaikka äiti oli kotona, eihän nyt äidille voi sopia, että hoitaisi omia lapsiaan. Ja sitten exsä vielä kehtasi valitella, että on ”raskasta” tämä lasten- ja kodinhoito, vaikka ei osallistunut millään tavalla koko touhuun.
Laitoinpa sitten uuden akan. Mutta nyt samat ongelmat jatkuvat. Tämä uusi haluaa ”yhteistä aikaa”. Viime viikonloppuna lähti yhdessä tyttöjen kanssa ”tuulettumaan” baariin. Minä sain sitten hoitaa myös hänen lastaansa omien ohessa. Vähän alkoi vituttaan, kun siinä lähtiessä sanoi, että miksi minä ”en halua lähteä hänen kanssaan yhdessä baariin?” Vituttaan siksi, että on äärimmäisen epäoikeudenmukaisesti sanottu. Hän tietää hyvin, että lapsillani on tehohoitojakso menossa, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että vain minulla on tarvittava taito/kokemus tehdä iltarutiineihin kuuluvat hoitotoimenpiteet. Ei siitä noin vain lähdetä.
Lähipiirini pullistelee naisia, joista jokainen voisi niin halutessaan auttaa minua lastenhoidossa. Mutta ilmeisesti kiirettä pitää ”oman ajan” parissa, kun eivät voi auttaa. Muutenkin lapsillani voisi luulla olevan joku tartuttava tauti, ainakin naisten välttämiskäytänteistä päätellen. Tämä uusi akka pakenee lastenhoitoa keittiöön ja luulee sillä tavalla olevansa joku superäiti. Joopa-joo, kotiaskareet on mun mielestä lomailua siihen nähden, että on työaikoja lukuun ottamatta koko ajan lasten kanssa. Kuten minä. Huvittavaa on, että ainoa joka on auttanut minua mainittavasti lastenhoidossa on pienimmän piltin kummi, joka sattuu olemaan mies. Hän on vanha poika, joka viihtyy lasten kanssa ja sitä myöten myös lapset viihtyvät hänen kanssaan.
Eipä näitä akkoja ole näkynyt/eikä näy silloin, kun pitäisi lapsia hoitaa. Sen sijaan illalla näkyy, kun pitäisi päästä panemaan. Tulevat vinkumaan, että eikö sitä iltasatua voisi lukea lyhyemmän kaavan mukaan? Ja auta armias, jos joku lapsista herää yöllä ja sänkypuuhat keskeytyvät. Sitten näytetään hapanta naamaa. ”Yhteinen aika” ts. nussiminen pitäisi siis laittaa lasten edelle. Mitä pitäs sanoo sängystään yöllä itkemään heränneelle piltille? ”Isi on päässyt just pillun päälle, voisitko ystävällisesti olla hiljaa siellä?” Mä meen antaa lääkettä ja nukutan lapsen sitten uneen ja se on akalle ”mielenosoituksen” paikka.
Mistähän lähtien lastenhoito on jotenkin muuttunut naisille työksi? On ikään kuin lastenhoito olisi joku vitun tylsä velvollisuus, vähän kuin vankilassa olo. Suuri, upea, jännä ja romanttinen maailma odottaa siellä jossain, lapsista huolehtiminen on tylsä VELVOLLISUUS. Velvollisuus, joka tehdään vain pakosta ja jos suinkin mahdollista, pyritään välttämään. Kattelen joskus huvikseni leikkikentillä äitien naamoja ja muutenkin otteita, niistä paistaa äärimmäinen kyllästyneisyys ja pitkästyneisyys koko lastenhoitotouhuun. Väsähtänyttä. Innotonta touhuilua. Totta kai muakin joskus lapset ärsyttävät ja loputtomat aamu- ja iltarutiinit (mun kohdalla tavallista pitempiä, kiitos lasten hoitotoimenpiteiden) kyllästyttävät.
Mutta enimmäkseen mulla on ihan hauskaa lasten kanssa. En minä pidä sitä minään työnä tai velvollisuutena. Vaan ilona. Ja tämä ei käy naisille, ei ex-vaimolle eikä nykyiselle tai tulevallekaan akalle. Viime kädessä on kysymys näkemyserosta, siitä, että minä panen lapset kaiken edelle. Musta tämä on oikea arvojärjestys. Jos ei kelpaa, voi häipyä… Kyllä maailmassa akkoja pantavaksi riittää, eihän niistä paljon muuhun olekaan.
Kommentit (20)
Pitäisköhän sun vilkaista peiliin, kun olet noin onnettomia naikkosia eteesi saanut. Mikä SINUSSA on vialla, kun parisuhteeltasi haluat vain - mitä itse asiassa?? Panoja ja kodinhoitoa? HÄH?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
asema jossa sinä olet, on arkipäivää sadoilletuhansille suomalaisnaisille. Harvemmin noin päin.
Kuvaavaa on, että pienet lapset (nuorin 1-vuotias silloin) eivät edes huomanneet, että äiti on lähtenyt kotoa. KERTAAKAAN eivät ole kyselleet äitinsä perään.
tai sitten äiti hylkäsi lapset jo laitoksella, kävi yön pimeydessä saattamassa seuraavan raskauden alulle, hylkäsi lapsen taas ja edellinen niin monta kertaa kuin lapsia sattuu olemaan. lisäksi olet pitänyt lapsia kotona lukkojen takana, jolloin he eivät ole koskaan kuulleetkaan, että muilla lapsilla olisi äitikin.
tää siis on ainoa mahdollinen tilanne siihen, etteivät lapset olisi KERTAAKAAN kyselleet äidin perään.
vaan persoonakysymys miten maailmaan/velvollisuuksiin asennoituu.
Koita kestää vaan.
Ja ehkäpä, voisit vielä vähän puunata omaa asennoitumistas. Ehkäpä, ehkä, nuo sun kokemat "vaatimukset" seksistä ym olisikin tarkoitettu sun ilahduttamiseksi?
niin hyvää päivää vaan. Etpä kovin hääviltä kuulosta. Ja onko käynyt mielessä että sillä sun mummolla ei paljoa ollut vaihtoehtoja. Kaikki vanhat lestadiolaisnaiset, ketä mää tunnen ovat enemmän tai vähemmän katkeria...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuo aloitushan on samanlainen kuin viestit tuossa mies sotkee arjen- ketjussa. Että miten te ette nyt ymmärrä miestä, joka on samassa tilanteessa kuin ne naiset?
mäkin lähtisin mieluummin baariin ku viettäsin aikaa sun kanssa ....valivalivalivali.
Nykyisellään en käy baarissa 'tuulettumassa' tai missään muuallakaan. Luojan kiitos mulla on mukava mies ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhdessä kohtaa sanot, että kotityöt on kevyempiä kuin lastenhoito, eli suomennettuna lastenhoito on raskasta. toisessa sanot, että sinä et pidä lastenhoitoa raskaana. täh?
ai niin joo. lisäksi sanot, että joskus olet kyllästynyt lastenhoitoon, mutta kuitenkin moitit näkemiäsi lastenhoitoon kyllästyneitä naisia.
ja mitähän ristiriitaisuuksia tästä vielä löytyikään... aika paljon kuitenkin.
jos siis olet mies, suosittelisin reippaasti sieltä kaapista astumista. olen varma, että löydät piakkoin puolison, joka homona ei omia lapsia niin helposti saa, vaikka haluaisikin. niin voimakas naisviha viestistäsi huokuu.
Naiset saa ruikuttaa kyllä noita samoja juttuja. Mutta eihän miehellä voi olla biletyshaluista eukkoa, ei. Tsemppiä ap! En ihmettele naisvihaasi ollenkaan, noiden kokemustesi jälkeen ihan ymmärrettävää. Kyllä tuommoinen jo katkeraksi vetää.
t. nainen joka ei tiennyt että lapsia ja kotia hoitavia miehiä on olemassa
yhdessä kohtaa sanot, että kotityöt on kevyempiä kuin lastenhoito, eli suomennettuna lastenhoito on raskasta. toisessa sanot, että sinä et pidä lastenhoitoa raskaana. täh?
ai niin joo. lisäksi sanot, että joskus olet kyllästynyt lastenhoitoon, mutta kuitenkin moitit näkemiäsi lastenhoitoon kyllästyneitä naisia.
ja mitähän ristiriitaisuuksia tästä vielä löytyikään... aika paljon kuitenkin.
jos siis olet mies, suosittelisin reippaasti sieltä kaapista astumista. olen varma, että löydät piakkoin puolison, joka homona ei omia lapsia niin helposti saa, vaikka haluaisikin. niin voimakas naisviha viestistäsi huokuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
parisuhteissasi. Kuten tiedätkin, kaikki naiset eivät hylkää lapsiaan kuten eivät kaikki miehetkään, mistä itse olet elävä esimerkki.
Mieleeni tulee väistämättä, päästätkö ketään itsesi ja lastesi väliin? Kerrot, kuinka olet ainoa, joka osaa hoitaa iltapuuhat, mutta et ole tyytyväinen siihen, että naisystäväsi on ottanut vastuun keittiössä. Mitä oikein naiseltasi odotat? Tietävätkö sukulaisnaiset tilanteestasi ja siitä, että tunnet kantavasi vastuun yksin? Vai annatko vaikutelman, että kaikki sujuu hyvin ja hallitset tilanteen? Apua voi myös pyytää, jos toiset eivät tajua sitä tarjota.
Vaikuttaa siltä, että tunnet paineita seksuaalisuuden suhteen, onko ne sitten naisystäväsi vai itsesi aiheuttamia, siihen osaat vastata vain sinä itse. Joka tapauksessa vanhemmuuden ja parisuhteen yhdistäminen tuntuu olevan sinulle ongelma. Et ole ongelmasi kanssa yksin. Tietysti sinä määräät itse omasta kehostasi aivan kuten naisetkin.
Kaiken kaikkiaan en oikein tiedä, millaisia vastauksia odotit (ellei tämä sitten ole provo, mitä vahvasti epäilen), mutta toivon, että saat apua ja pääset eroon katkeruudestasi. Se ei tee hyvää sinulle, mutta ennen kaikkea se vahingoittaa enemmin tai myöhemmin lapsiasi.
Mutta kummallista, että ap:n kohdalla on osunut usempikin k**pää. Jotain se kertoo kyllä jo ap:n naismausta ja parinvalinnasta, ei tällaiset jutut yht'äkkiä "puskista" tule. Sama juttu myös naisilla.
Suurin osa tuntemistani äideistä (itseni mukaan lukien) ei todellakaan haaveile mistään jatkuvasta biletyksestä. Silloin harvoin kun johonkin itse lähden, yleensä vain kaipaan takaisin kotiin perheen luo. Ei se biletysmaailma enää kiinnosta, kun kotona on paljon arvokkaampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset saa ruikuttaa kyllä noita samoja juttuja. Mutta eihän miehellä voi olla biletyshaluista eukkoa, ei. Tsemppiä ap! En ihmettele naisvihaasi ollenkaan, noiden kokemustesi jälkeen ihan ymmärrettävää. Kyllä tuommoinen jo katkeraksi vetää.
t. nainen joka ei tiennyt että lapsia ja kotia hoitavia miehiä on olemassa
tuo aloitushan on samanlainen kuin viestit tuossa mies sotkee arjen- ketjussa. Että miten te ette nyt ymmärrä miestä, joka on samassa tilanteessa kuin ne naiset?
Minä olen sen toisen ketjun ap, enkä todellakaan valittanut tai natissut tai haukkunut miestäni kuten tämän ketjun ap. Mielestäni totesin aika neutraalisti, että näköjään yksin pystyn yhdistämään työn ja huvin lasten kanssa, jostain kummasta se ei onnistu kun mies on kotona.
Joku on nyt vetänyt herneet pikkusen liian syvälle nenukkiin. Ei maailma ole niin mustavalkoinen paikka, kuin mihin aloittamani viestiketju päätyi. Minä en ole rutiinifriikki pirttihirmu, eikä mieheni itsekäs laiskamato. Meillä ei vaan näköjään ihan kohtaa mielikuvat esim. viikonlopun vietosta ja olen myös vakaasti sitä mieltä, että liian iso osa kotitöistä on minun vastuullani. Siihen on kyllä syynsä, ehkä olen itsekin syyllinen, koska EN ole vaatinut ja valittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuntuu siltä, että naisilta puuttuu turnauskestävyys. Sitä onkin vähän vaikea ottaa huomioon parinvalinnassa. Miten nainen käyttäytyy pidemmässä juoksussa, kun arki tulee vastaan. Ei sitä heti saa selville.
Ja minun arkeni on kylmää kyytiä sille toiselle puoliskolle. Minulla on monta lasta, pienin pitää vielä vaippoja. Lisäksi luonteensa ja terveytensä vuoksi lapseni ovat todella vaativia hoidettavia. Esim. sellaista yötä ei vielä ole ollut, että en olisi joutunut valvomaan lasten vuoksi. Onpa koossa muutama yö, jolloin aamupuurot on alettu keittelemään nukkumatta lainkaan, suoraan vain aamun päiväkotiin lähtö-rutiineihin.
Minun ihannetilassani nainen tekisi noin puolet koti- ja lastenhoitohommista. Ei tarttisi edes puoltakaan tehdä, kun tuntuu olevan niin vaikeaa.
Mitäkö haluaisin/toivoisin naiseltani? Ainakin sen, että ymmärtää, jotta myös minun pitäisi joskus nukkua. Edes muutama tunti yössä. On kohtuutonta vongata jotain huomiota, jos mulla on takana viikon pituinen valvominen.
Tilannetta voisi kuvata seuraavalla esimerkillä. Menimme sänkyyn nykyisen naiseni kanssa. Minä menin muutamaa sekuntia aikaisemmin. No, nainen painautui kuulema kylkeeni ja suuteli minua niskaan. Olin kuitenkin väsymykseltäni ehtinyt jo nukahtaa. Ja tarjosin NUKKUESSANI lastenhoitoa, ts. tap-tap, taputtelin hellästi päätä, rapsuttelin ja sen jälkeen tarjosin hiuksiani silitettäväksi (lapsieni perusrauhoittumiskeino).
Lisäksi toivoisin, että joku joskus vähän auttaisi minua lastenhoidossa. Ei keittiössä. Tai jossain muussa kotiaskareessa. Mutta lastenhoidossa tuntuu olevan jotain kamalaa lähipiirini naisten mielestä, koska näen, että he aivan oikeasti viimeiseen asti väistelevät sitä. Tarkoituksellisesti.
Pitääkö niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa niitä hoitaa??
Oikeesti, mitä sä rutiset? Sulla on ihan hyvin asiat, kun joku toinen tekee edes JOTAIN! Suomi ja av on pullollaan naisia, jotka sekä hoitaa ne lapset että kodin.
Lakkaa rutisemasta, pistä nyxä pihalle jos sun mielestä on niin paljon helpompaa yksin.
Minusta tuntuu siltä, että naisilta puuttuu turnauskestävyys. Sitä onkin vähän vaikea ottaa huomioon parinvalinnassa. Miten nainen käyttäytyy pidemmässä juoksussa, kun arki tulee vastaan. Ei sitä heti saa selville.
Ja minun arkeni on kylmää kyytiä sille toiselle puoliskolle. Minulla on monta lasta, pienin pitää vielä vaippoja. Lisäksi luonteensa ja terveytensä vuoksi lapseni ovat todella vaativia hoidettavia. Esim. sellaista yötä ei vielä ole ollut, että en olisi joutunut valvomaan lasten vuoksi. Onpa koossa muutama yö, jolloin aamupuurot on alettu keittelemään nukkumatta lainkaan, suoraan vain aamun päiväkotiin lähtö-rutiineihin.
Minun ihannetilassani nainen tekisi noin puolet koti- ja lastenhoitohommista. Ei tarttisi edes puoltakaan tehdä, kun tuntuu olevan niin vaikeaa.
Mitäkö haluaisin/toivoisin naiseltani? Ainakin sen, että ymmärtää, jotta myös minun pitäisi joskus nukkua. Edes muutama tunti yössä. On kohtuutonta vongata jotain huomiota, jos mulla on takana viikon pituinen valvominen.
Tilannetta voisi kuvata seuraavalla esimerkillä. Menimme sänkyyn nykyisen naiseni kanssa. Minä menin muutamaa sekuntia aikaisemmin. No, nainen painautui kuulema kylkeeni ja suuteli minua niskaan. Olin kuitenkin väsymykseltäni ehtinyt jo nukahtaa. Ja tarjosin NUKKUESSANI lastenhoitoa, ts. tap-tap, taputtelin hellästi päätä, rapsuttelin ja sen jälkeen tarjosin hiuksiani silitettäväksi (lapsieni perusrauhoittumiskeino).
Lisäksi toivoisin, että joku joskus vähän auttaisi minua lastenhoidossa. Ei keittiössä. Tai jossain muussa kotiaskareessa. Mutta lastenhoidossa tuntuu olevan jotain kamalaa lähipiirini naisten mielestä, koska näen, että he aivan oikeasti viimeiseen asti väistelevät sitä. Tarkoituksellisesti.
Muutenkin nää sun viestisi on ihan kummallisia. Miten niin "nykynaiset" sitä ja tätä?
Mä voisin allekirjoittaa omiksi sanoikseni monetkin sun jutuista. Yövalvomiset ja vonkaamisen. Mutta en mä silti väitä, että kyse on "nykymiesten turnauskestävyyden puutteesta"... Heh, perustellummin vois väittää, että kyse on "ikiaikaisesta miesten turnauskestävyyden puutteesta".
että naiset tarjoaa apuaan helpommin naisystävilleen ja miehet miehille.
Eikä puolitutuille silloinkaan. Harva nainen on niin hyvä ystävä kenenkään miehen kanssa, että tietäisi onko tämä valvonut viikon putkeen vai ei. Onko sinulla ap sellaisia naisystäviä, joille kerrot tämänkaltaisia asioita?
Ja miksi oletat, että nimenomaan naisten pitäisi tarjota apua? Sinähän olet saanut apua joltain ystävältäsi - mutta sekö ei ole tarpeeksi, kun kyse oli miehestä?
18
Naisten itsekkyys on todellakin uusi asia- miehet sen sijaan ovat aina olleet yhtä itsekeskeisiä ;).
Ps. Me emme tule maagiselta Kotityö-planeetalta, jossa rakastetaan lapsenhoitoa ja siivoamista. Kaikki nykyiset taitomme on opittu harjoittelemalla- mieskin pystyisi ne oppimaan, mutta miksiköhän ei yleensä tahdo? Kaikessa rumuudessamme olemme yhtä paljon ihmisiä kuin te miehetkin; käymme paskalla enkä todellakaan pissi mitään kukkaisvettä, väsymme huutaviin lapsiin emmekä tahdo aina joustaa mukavuudestamme. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi- kenties uusi termi miehelle?
Näitä vastauksia kun lukee huomaa kuinka hirveitä kotkia täällä palstalla päivystää, ei onneksi kaikki. Tseppiä sulle :)
http://en.wiktionary.org/wiki/TLDR