Onko kenenkään teini ollut kansanraamattuseuran rippileirillä?

Vivamossa KRS:n riparia. Aloin tupakanpolton siellä (piti oloe vanhempien lupa, mutta kun menin muiden mukana "rehellisesti" ilmaisemaan nikotiiniriippuvuuteni papille ja sanoin, että omatuntoni ei anna periksi tupakoida salaa, joten sain papilta vanhempienluvan"), tutustuin siellä ensimmäiseen poikaystävääni... jonka kanssa seurustelu päättyi surkeasti kaksi vuotta myöhemmin. Mutta viihdyin silti ihan hyvin.

Mikä minua suretti oli, että isoset antoivat ymmärtää, että lapsen uskoisena emme voisi koskaan olla heidän ystäviään emmekä kenenkään muun uskovaisen. Tällainen näkemys tökki. Syystä.

ikävää myös oli, että kaikki luokkatovert kävivät toisen riparin - jäin paitsi yhteisestä kokemuksesta, joka hitsasi muita enemmän yhteen, minua erotti siitä porukasta.

KRS:n riparilla. Eikä siellä puhuttu kielillä : ). Mutta ihan oikeasti: suosittelen kyllä oman kotiseurakunnan riparia. Varsinkin, jos toivot, että nuoresi löytäisi jonkin paikan ja yhteyden seurakuntaan myös rippikoulun jälkeen. Herätysliikkeiden riparit ovat hyviä, nuoret viihtyvät ja saavat kavereita -riparin ajaksi. Sitten kun ripari on ohi, kaverit palaavat kotikonnuilleen ja oma kotisrk ja sen nuorten toiminta on jäänyt vieraaksi. Eikä siellä riparilla nyt ryypätä ja rällätä, niin kuin joku tuossa toisessa ketjussa väitti. Jos sitä pelkäät, niin valitkaa päivä-/iltarippikoulu! T: yksi rippikoulussa opettava

ehkä sitten nykyään on toisenlaista

Vivamossa KRS:n riparia. Aloin tupakanpolton siellä (piti oloe vanhempien lupa, mutta kun menin muiden mukana "rehellisesti" ilmaisemaan nikotiiniriippuvuuteni papille ja sanoin, että omatuntoni ei anna periksi tupakoida salaa, joten sain papilta vanhempienluvan"), tutustuin siellä ensimmäiseen poikaystävääni... jonka kanssa seurustelu päättyi surkeasti kaksi vuotta myöhemmin. Mutta viihdyin silti ihan hyvin. Mikä minua suretti oli, että isoset antoivat ymmärtää, että lapsen uskoisena emme voisi koskaan olla heidän ystäviään emmekä kenenkään muun uskovaisen. Tällainen näkemys tökki. Syystä. ikävää myös oli, että kaikki luokkatovert kävivät toisen riparin - jäin paitsi yhteisestä kokemuksesta, joka hitsasi muita enemmän yhteen, minua erotti siitä porukasta.

KRS:n riparilla. Eikä siellä puhuttu kielillä : ). Mutta ihan oikeasti: suosittelen kyllä oman kotiseurakunnan riparia. Varsinkin, jos toivot, että nuoresi löytäisi jonkin paikan ja yhteyden seurakuntaan myös rippikoulun jälkeen. Herätysliikkeiden riparit ovat hyviä, nuoret viihtyvät ja saavat kavereita -riparin ajaksi. Sitten kun ripari on ohi, kaverit palaavat kotikonnuilleen ja oma kotisrk ja sen nuorten toiminta on jäänyt vieraaksi. Eikä siellä riparilla nyt ryypätä ja rällätä, niin kuin joku tuossa toisessa ketjussa väitti. Jos sitä pelkäät, niin valitkaa päivä-/iltarippikoulu! T: yksi rippikoulussa opettava

ehkä sitten nykyään on toisenlaista

Muistelee vieläkin kauhulla. Oli kuulemma ollut vähän orpo olo tavallisena tapaluterilaisena, kun muut alkoivat puhua kielillä ja saada hurmoskohtauksia..

hyvissä ajoin :). Käyvät jo nyt helluntalaisten pitämää kerhoa joka paljon julistavampaa kuin ev. lut. seurakunnan kerho.

, kun muut alkoivat puhua kielillä ja saada hurmoskohtauksia..

KRS:n riparilla. Eikä siellä puhuttu kielillä : ).



Mutta ihan oikeasti:

suosittelen kyllä oman kotiseurakunnan riparia. Varsinkin, jos toivot, että nuoresi löytäisi jonkin paikan ja yhteyden seurakuntaan myös rippikoulun jälkeen. Herätysliikkeiden riparit ovat hyviä, nuoret viihtyvät ja saavat kavereita -riparin ajaksi. Sitten kun ripari on ohi, kaverit palaavat kotikonnuilleen ja oma kotisrk ja sen nuorten toiminta on jäänyt vieraaksi.



Eikä siellä riparilla nyt ryypätä ja rällätä, niin kuin joku tuossa toisessa ketjussa väitti. Jos sitä pelkäät, niin valitkaa päivä-/iltarippikoulu!



T: yksi rippikoulussa opettava

riparin Päiväkummussa, SLS:N leirillä. Olen iloinen tästä, sain irtioton oman asuinympäristön nuorista ja elinikäisiä ystäviä. Tosiaan oman srk:nnan yhteys jäi vähäiseksi, mutta se on korvautunut muulla toiminnalla. Aion laittaa omat lapseni ehdottomasti aikanaan järjestöriparille=)

KRS:n riparilla. Eikä siellä puhuttu kielillä : ). Mutta ihan oikeasti: suosittelen kyllä oman kotiseurakunnan riparia. Varsinkin, jos toivot, että nuoresi löytäisi jonkin paikan ja yhteyden seurakuntaan myös rippikoulun jälkeen. Herätysliikkeiden riparit ovat hyviä, nuoret viihtyvät ja saavat kavereita -riparin ajaksi. Sitten kun ripari on ohi, kaverit palaavat kotikonnuilleen ja oma kotisrk ja sen nuorten toiminta on jäänyt vieraaksi. Eikä siellä riparilla nyt ryypätä ja rällätä, niin kuin joku tuossa toisessa ketjussa väitti. Jos sitä pelkäät, niin valitkaa päivä-/iltarippikoulu! T: yksi rippikoulussa opettava

ehkä sitten nykyään on toisenlaista

Tässä muutamana kesänä peräkkäin olen huomannut sen, miten nuori on paljon positiivisempi, ryhmäytyneempi ja iloisempi myös suhteessa vanhempiin ja sisaruksiin... eli aika erilainen kokemus täältä Vivamon ripareista kesiltä 2014-2016 ainaki.