Miten sun pitkä parisuhde päättyi?
Meillä on ollut jo pitkään asiat huonosti. Nyt tilanne on edennyt siihen ettei puhuta, siitä riidellään. No, minä nostan sen esiin. Mies voi olla hiljaa. Hän vaan toteaa että vastasi jos olen hänelle puhunut.
Meillä ei ole ollut seksiä hetkeen, siihen syyt siinä ettei ole kosketusta. Pari, kolme viikonloppua sitten mies kännissä yritti mennä nuolemaan ja täysin hyväilemättä yhtään mitään osaa. Sanoin että nyt tahdon kosketusta ja mies ei ole juuri ollenkaan omasta aloitteesta halannut, koskettanut.
Ihan suoraan olen sanonut että tahdon joskus kuulla että näytän kivalta. Hän ei tee niin.
Miehellä on stressiä, pettymys työelämässä ja ilmeisesti minäkin olen vaan kiukutteleva ihminen hänen elämässä.
Kommentit (20)
Olin sairaana ja huonossa kunnossa. Sen sijaan, että mies olisi kommunikoinut hän meni ja petti.
Yhdessä 20 vuotta. Ex mies vetäytyi. Halusi sohvalle nukkuun öisin. Ei mitään hellyyttä, ei kosketuksia. Aikaisemminkin noita kausia oli ja kestivät n puoli vuotta. Viimeinen kesti 2,5 vuotta ja siihen liittyi mykkänä oleminen, tiuskiminen, ivallisuus, itsekkyys. Ei suostunut mihinkään yhteiseen tekemiseen ym. Tuon päätteeksi ihastuin toiseen mieheen ja totesin, että paska saa jäädä.
Edellinen loppui pettämiseen. Jätin heti, kun kuulin.
Nykyinen päättynee samoihin juttuihin, kun ap:n. Sillä erotuksella, ettei täällä riidellä. Ei jsksa vaivautya. Ollaan vaan sopuisasti kuin naapurukset. Mitään muuta välillämme ei ole ollut enää vuosiin.
Ex-miehellä on salaisuuksia, jotka tulivat päivänvaloon vasta paljon myöhemmin. Hän myös alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti, koska "ympyrä sulkeutui", eikä pakotietä enää ollut. Valheilla on lyhyet jäljet.
Ilmeisesti elin vuosia yksin autuasta parisuhdetta (3 v.), vain omassa kuplassani, enkä kiinnittänyt huomiota paljastaviin yksityiskohtiin. Nyt kun kelaan tilanteita taaksepäin, kaikki merkit olivat näkyvissä. Olin liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen.
Tämä oli kova elämänkoulu, josta lopulta selvisin ulos ehjin nahoin. Ex joutui lopulta tekemisiin viranomaisten kanssa, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen. Siitä on jo n. 10 v.
Olkaa tarkkana keneen luotatte ja rakastutte!
Vierailija kirjoitti:
Ex-miehellä on salaisuuksia, jotka tulivat päivänvaloon vasta paljon myöhemmin. Hän myös alkoi käyttäytyä väkivaltaisesti, koska "ympyrä sulkeutui", eikä pakotietä enää ollut. Valheilla on lyhyet jäljet.
Ilmeisesti elin vuosia yksin autuasta parisuhdetta (3 v.), vain omassa kuplassani, enkä kiinnittänyt huomiota paljastaviin yksityiskohtiin. Nyt kun kelaan tilanteita taaksepäin, kaikki merkit olivat näkyvissä. Olin liian sinisilmäinen ja hyväuskoinen.
Tämä oli kova elämänkoulu, josta lopulta selvisin ulos ehjin nahoin. Ex joutui lopulta tekemisiin viranomaisten kanssa, enkä ole kuullut hänestä sen jälkeen. Siitä on jo n. 10 v.
Olkaa tarkkana keneen luotatte ja rakastutte!
juuri näin ,pettäjä,hakkaaja,hyväksikäyttäjä kääntää syyllisyyden aina pois itsestään vaikka olisi kiinni salarakkaan perperissä
luottakaa vaistoihinne...näyttelijöillä ja valehtelijoilla ja mt-potilailla kyllä pokka pitää loppuun asti
sivusta tämä
Oma lähes kymmenen vuotta kestänyt avioliittoni päättyi muutama vuosi sitten, joista viimeiset vuodet asuimme asumuserossa. Yhdessä olimme yhteensä viitisentoista vuotta.
Ero oli monen asian summa. Ensinnäkin molemmat olivat vielä liian lapsellisia kunnolliseen parisuhteeseen, sekä molemmilla enemmän ja vähemmän sellaista menneisyyden taakkaa joka olisi vaatinut terapiaa jne. Lisäksi tähän yhdistettynä molempien persoonallisuushäiriötyyppiset ongelmat, psyykkisiä häiriöitä, alkoholin kanssa läträäminen jne. Tähän lisäksi henkinen ja osittain fyysinen pettäminen minun puoleltani. Lopullinen silaus tuli synnytyksen jälkeen kun minun pakkani levisi lopullisesti, tätä suhteemme ei enää kestänyt.
Itse olin aina suhteessamme ollessamme se ongelmallisempi osapuoli, mutta en sitä silloin käsittänyt.
Eron jälkeen molemmat ovat työstäneet asioitaan omilla tahoillaan ja osittain yhdessäkin. Minulla on nykyään menossa traumaterapia, jossa käsittelen lapsuudenaikaista traumatisoitumistani. Itse olen nykyään täysin raitis ja uskon Jumalaan. Lapsi ei erostamme ole juurikaan joutunut kärsimään, yhteishuoltajuus ja tulemme entisen aviomiehen kanssa hyvin toimeen ja pystymme sopimaan lapseen liittyvät käytännön asiat hyvin. Itseasiassa ironisesti emme ole koskaan avioliiton aikana tulleet näin hyvin toimeen keskenämme, vuorovaikutuksemme on nykyään paljon terveempää.
Ero oli ainoa oikea ratkaisu siihen tilanteeseen ja nykyään olen siitä todella tyytyväinen. Molemmille on tullut tilaa kasvaa aikuiseksi.
Emme olleet onnellisia yhdessä, ja kun menetimme toivon siitä, että asiat enää paranisivat päätimme hakea eroa.
4 vuoden suhde päättyi siihen että raivostuin ja löin miestäni. Haukuin hänet maanrakoon ja heitin pellolle. Kaikki patoutuneet murheet räjähti. Hänellä oli päällä 2v kestänyt stressi jota nollasi juomalla jokapäivä, mitään ei kotona jaksanut tehdä, kiinnostus minuun oli nolla. Olin vaan yrittänyt kestää ja toivoa, koska toisella on vaikeaa. En kestänyt.
Pyysin anteeksi raivoamistani, se oli turhaa, hän näki minut hulluna sekopäänä.
Itse näin tilanteen niin että on pakko luovuttaa. En voi auttaa tai hukun itse. Se oli vaikeaa ja sattui paljon.
Koin olevani yksin parisuhteessa. Päätin sitten oikeasti olla yksin, enkä ollut enää niin yksinäinen mitä parisuhteessa.
En näe pettämistäkään vääränä. Jos suhteessa ei ole hellyyttä ja seksiä mutta voisi saada sen muualta niin se ei ole lopulta väärin. Kun suhde kylmenee niin ainakin itse koen siinä jo huonoa omaatuntoa ja tarvetta toimia toisin.
Vääriä asioita on suhteessa kuitenkin, kamalia riitoja. Mä ymmärrän jos saa joltain jotain hyvää.
Miksi seksi toisen kanssa olisi pahempi kuin se ettei kuitenkaan voi hyvin?
Sitä on raastavempaa elää tätä arkea kun ei saa rakkautta kumppanilta. Joskus vaan vilkaisee nopeasti. Olen päätynyt vaan pyytämään anteeksi. Itseäni. Etten ole kaunis tai sellainen jonka voi napata haliin. On aivan kamala riutuva tunne kun joku saattaa koskea vahingossa, ystävä halasi. Mä vaan kaipaan tunnetta miten joku viihtyy mun kanssa!
Vierailija kirjoitti:
En näe pettämistäkään vääränä. Jos suhteessa ei ole hellyyttä ja seksiä mutta voisi saada sen muualta niin se ei ole lopulta väärin. Kun suhde kylmenee niin ainakin itse koen siinä jo huonoa omaatuntoa ja tarvetta toimia toisin.
Vääriä asioita on suhteessa kuitenkin, kamalia riitoja. Mä ymmärrän jos saa joltain jotain hyvää.Miksi seksi toisen kanssa olisi pahempi kuin se ettei kuitenkaan voi hyvin?
Sitä on raastavempaa elää tätä arkea kun ei saa rakkautta kumppanilta. Joskus vaan vilkaisee nopeasti. Olen päätynyt vaan pyytämään anteeksi. Itseäni. Etten ole kaunis tai sellainen jonka voi napata haliin. On aivan kamala riutuva tunne kun joku saattaa koskea vahingossa, ystävä halasi. Mä vaan kaipaan tunnetta miten joku viihtyy mun kanssa!
Tämä viesti 14/14 oli ap.
Exä ihastui toiseen kun jouduimme muuttamaan väliaikaisesti eri paikkakunnille monen vuoden suhteen jälkeen. Sama kävi myös toisen exän kanssa asuessamme samalla paikkakunnalla, kun en ollut päässyt ensimmäisestä exästä yli silloin ja olin emotionaalisesti kylmähkö.
Rakastuin toiseen. Kannatti vaihtaa, todellakin.
Vierailija kirjoitti:
Olin sairaana ja huonossa kunnossa. Sen sijaan, että mies olisi kommunikoinut hän meni ja petti.
Sama. Valitettavasti olen myös nykyään tuollaisen kanssa yhdessä. Ei meille sairaille taida löytyä mitään vuosisadan rakkaustarinaa..
Käytiin yhdessä terapiassa, jossa ymmärsin, ettei suhteestamme tule enää mitään. Terapeutti totesi, että kun parisuhde on koti, niin tässä suhteessa vain toisella on ollut koti. Se en ollut minä. Mies yritti tapaa minut ja kolme pientä lastamme, kun kerroin ottavani avioeron.
Sen jälkeen kävin hyvällä psykologilla pitkään ja pääsin kiinni elämään. Yhdessäoloa oli kestänyt neljätoista vuotta ja se oli alkanut nuorena.
Exä ei halunnut selvittää parisuhteen ongelmia puhumalla eikä terapiassa vaan lakaisi kaikki maton alle ja pakeni kännykkään.