Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Auttakaa curling-vanhempaa!
Curlaaja
23.04.2022 |
Kaipaan kipeästi apua! Neuvolassa tai päivähoidossa ei ole osattu auttaa, ehkä en ole osannut sanottaa ongelmaani oikein. Minulla on 4-vuotias lapsi, ja olen kauhukseni tajunnut olevani pahimman luokan curling-vanhempi - enkä osaa lopettaa. Tiedostan ongelmani, enkä kaipaa nälvimistä, vaan oikeita neuvoja ja vertaistukea.
Lapseni on älykäs, kielellisesti lahjakas ja ikäisekseen kehittynyt. Hän on aina viihtynyt hyvin aikuisten kanssa, ja olemmekin antaneet hänelle paljon aikaa. Viime aikoina olen tajunnut, että ihan liikaa. Lapsen ollessa pieni pidin isovanhempien varoitteluja "lapsen pilaamisesta" vanhemman sukupolven höpinänä. Nyt olen joutunut myöntämään, että niissä oli perää. Tuntuu nimittäin, että lapsi imee meidät kuiviin. Hänen kanssaan pitäisi touhuta taukoamatta, hän puhuu päälle ja saa raivokohtauksia, kun asiat eivät mene mielensä mukaan. Lapsi ei kunnioita rajojamme, vaan kiipeilee päällä, repii ja kiehnää taukoamatta. Arjen perusasiat ovat edelleen vaikeita: ruoka ei maistu, pöydässä härvää muuta, vaatteiden pukemiseen saa aina patistaa, vessaan ei tahtoisi mennä ja unet jäävät lyhyiksi. Hoidossa kaikki sujuu todella hyvin, joten ei ole kyse siitä, etteikö lapsi osaisi, hän ei vain meidän kanssaan halua. Lapsi saa huomiota (liikaakin), mutta olen yrittänyt panostaa siihen, että joka päivä olisi rauhallista yhdessä oloa, jolloin keskityn vain häneen. Ettei olisi ainakaan siitä kiinni, että lapsi saa huomiota vaan pahalla.
Kertokaa siis teidän hyväksi havaitut keinot, miten vahvatahtoinen nelivuotias saadaan ruotuun, jottei tilanne pahenisi tästä? Miten äiti ja isä saavat auktoriteettinsa takaisin hänen silmissään? Kuinka paljon te muut touhuatte ja leikitte lastenne kanssa, eikö tämän ikäisen pitäisi kuitenkin jo jonkin verran leikkiä yksinkin?
Kommentit (20)
Alatte harjoitella sitä että lapsi leikkii itsekseen kun sinä teet aikuisten juttuja. Luet vaikka 5 min lehteä niin että sinua ei saa keskeyttää. Pienistä ajoista lähtee ja siitä pidennätte. Varmasti raivostuu aluksi, mutta kyllä se siitä oppii kun hetken jaksat pitää pään kylmänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sä menet ihan liikaa mukaan tuohon temppuiluun. Sanot sille että nyt teet muuta hetken, ja sitten ihan kylmästi et vastaa kitinöihin ja kyselyihin.
Vähitellen vaan rajoja. Ja niitä yhteisleikkejä on tärkeä harjoitella myös.
Se on hyvä, että lapsi on hoidossa, niin saa siellä myös muita aikuiskontakteja.
Lapsilla on myös erilaisia kausia, välillä ovat enemmän aikuisissa kiinni ja välillä vähemmän. Temperamentti vaikuttaa myös ja se on lapsen synnynnäinen piirre.
Tuo 5 min itsenäistä leikkiä oli hyvä neuvo. Monilla on käytössä tarrataulut, joilla palkitaan hyvästä käytöksestä. Ja vaikka 10 tarran jälkeen joku kiva, yhteinen juttu: HopLop, museo, leikkipuisto tai kahvilakäynti.
Pelkäätkö, että hän menee rikki tai vaurioituu jos et reagoikaan hänen häiriökäytökseen?
Niinpä, hän ei mene siitä rikki, ei vaurioidu eikä saa traumoja. Sen sijaan hän protestoi siihen ja ehkä rajustikin ja kuuluvasti, koska tottunut muuhun, nopeaan vastineeseen aikuiselta, mutta se kuuluu asiaan ja normaalia, koska tosiaan tottunut muuhun.
Sinun tehtäväsi on vain sietää ja kestää se, ottaa vastaan, koska olet aikuinen ja omalta osaltasi toiminut niin, että nyt niität sitä mitä olet kylvänyt.
Kestä se, pysy lujana, ole johdonmukainen, sanoita ja selitä, älä anna periksi!
T. Äiti kahdelle nuorelle aikuiselle+varhaiskasvattaja
Vierailija kirjoitti:
Sä menet ihan liikaa mukaan tuohon temppuiluun. Sanot sille että nyt teet muuta hetken, ja sitten ihan kylmästi et vastaa kitinöihin ja kyselyihin.
Tämä on kyllä totta. Jotenkin tuntuu, että olen lapsen kanssa liikaa "vertainen", en sopivalla tavalla ylempänä ja aikuinen. Jos tajuatte, mitä tarkoitan. Leikissäkin lapsi on tottunut siihen, että leikin intensiivisesti mielikuvitusleikkejä, ei todellakaan riitä mikään mukana istuskelu tai rakentelu hänelle. Ulkona muut lapset leikkii, kun saa lelut eteensä, meidän lapsi tahtoisi, että äiti leikkii mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harjaa nyt elämä eteen valmiiksi aikuiseksi asti, kerran aloitit! Lisää vaan huomiota ja hemmottelua!
En pelkää, että hän menee rikki. Järjellä ymmärrän, ettei todellakaan mene rikki, ja tiedän kyllä tämän tapani haittapuolet. Siksi tätä kysynkin ja oikeasti haluan löytää käytännön keinoja, joilla voisin muuttaa käytöstäni ja kasvattaa paremmin.
Tuo vinkki 5 minuutin itsenäisestä leikistä oli hyvä neuvo! Testaan heti huomenna ja alan sitten pikkuhiljaa pidentää aikaa.
Jotenkin minun on vaikea hahmottaa, olenko liian lepsu vai en. Esim. tuo keskeyttäminen, kun puhun puhelimeen. Pitäisikö siitä seurata jotain? Ja miten toimitte tuon ruokapöydässä temppuilun kanssa, poistatteko pöydästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olet kupeitesi hedelmät kasvattanut. Ole ylpeä itsestäsi
Vierailija kirjoitti:
Harjaa nyt elämä eteen valmiiksi aikuiseksi asti, kerran aloitit! Lisää vaan huomiota ja hemmottelua!
Hah, no sitä en juuri haluaisi. Lapsi on ensimmäinen ja uskon, että moni voi nykyään tehdä tämän virheen. Joka puolella toitotetaan lapsentahtisuudesta, mutta unohdetaan mainita, että jossain iässä se lapsentahtisuus olisi viisasta lopettaa. Olen tahtonut kasvattaa lapseni hyvin, olla läsnä ja antaa huomiota. Valitettavasti se on kääntynyt itseään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun puhut puhelimeen ja lapsi keskeyttää vain koska tottunut, että saa/voi tehdä niin, niin sinä toteat hänelle, että "äiti puhuu nyt puhelimessa joten odotat sen aikaa", piste.
Ja ruokaillessa ei leikitä, hän on jo sen ikäinen, että opittava asia ja ymmärtää myös sen, kunhan vain toimii niin, koska se on sallittu hänelle aiemmin.
Hän ei myöskään kuole nälkään vaikka esim.sanomiskerta nro2 tai 3 jälkeen ottaisit ruoan pois ja seur ateria on kun on. Oppii aika äkkiä toimimaan eri tavalla.
-5-
Vierailija kirjoitti:
Itse olet kupeitesi hedelmät kasvattanut. Ole ylpeä itsestäsi
Sivusta: Coupé?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos nro 5! Juuri tällaisia käytännön neuvoja kaipaan.
Olimme aiemmin yhteydessä perheneuvolaan. Sieltä neuvo oli se, että pitää antaa enemmän positiivista huomiota, eikä saa sanoa ei niin usein. Mielestäni se ei meillä kuitenkaan toimi, kun saa tuota positiivista jo ihan riittävästi..
Otat selvät säännöt, kirjoitat vaikka paperille itsellesi ylös, mistä aiot pitää kiinni. Ja sitten vain pidät niistä kiinni. Kyllä se lapsi parissa kuukaudessa oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, että vanhempi leikkii lapsen kanssa on upea juttu mutta siinä on myös sudenkuoppansa. Leikissä lapsi harjoittelee vuorovaikutusta ja tunteiden säätelyä. Yleensä vanhempi leikissä myötäilee lasta, eikä lapsi näin saa harjoitella oikeaa vuorovaikutusta. Lapsesi tarvitsee selkeät rajat, turvallisen ympäristön , jossa hänen tunteensa otetaan vastaan ei yritetä tukahduttaa tai muuttaa pettymystä iloksi samantien. Voisit käyttää esim mousetimer-appia kertomaan hänelle kuinka kauan sinä luet lehteä ja hänen pitää viihdyttää itseään. Aloita 3minuutista ja lisää aikaa kun alkaa sujua. Olet välittävä ja rakastava vanhempi, et pelkää sanoa ongelmia ääneen ja pyydät apua. Se on hienoa ja kertoo sinusta ihmisenä paljon. Lapsesi on onnekas!
Vierailija kirjoitti:
Se, että vanhempi leikkii lapsen kanssa on upea juttu mutta siinä on myös sudenkuoppansa. Leikissä lapsi harjoittelee vuorovaikutusta ja tunteiden säätelyä. Yleensä vanhempi leikissä myötäilee lasta, eikä lapsi näin saa harjoitella oikeaa vuorovaikutusta. Lapsesi tarvitsee selkeät rajat, turvallisen ympäristön , jossa hänen tunteensa otetaan vastaan ei yritetä tukahduttaa tai muuttaa pettymystä iloksi samantien. Voisit käyttää esim mousetimer-appia kertomaan hänelle kuinka kauan sinä luet lehteä ja hänen pitää viihdyttää itseään. Aloita 3minuutista ja lisää aikaa kun alkaa sujua. Olet välittävä ja rakastava vanhempi, et pelkää sanoa ongelmia ääneen ja pyydät apua. Se on hienoa ja kertoo sinusta ihmisenä paljon. Lapsesi on onnekas!
Kiitos kauniista kommentista! <3 Ja hyviä vinkkejä, huomenna käyttöön ja toivottavasti johdonmukaisuus jatkossa alkaisi auttaa.
Esim. vaaditte, että tekee omassa huoneessaan jotain aktiviteettia itsekseen hetken . ALuksi ihan pieniä aikoja.
Kun tietysti siitä kiukuttelee teille , tulee siitä joku sanktio. Esim. illaksi sovittu yhteinen elokuvahetki jää väliin.
Näissä useita toistoja niin kauan, että lapsi tajuaa teidän määrävän.
Koska äiti ja lapsi ja varmaan isäkin ovat kaikki fiksuja, voitte istua alas ja lapsen kanssa miettiä, mitä hän voisi tehdä silloin kun äidin puhelin soi. Lapsi voi itse tehdä ehdotuksia, esim ottaa muovailuvahat, piirtää vaikka äidille kuvan jonka voi sitten esitellä äidille kun puhelu on päättynyt, tai jotain muuta lapselle luontevaa. Jos vaikka aina kun äidin puhelin soi saa ottaa hyllyltä jonkun spessu laatikon, jossa on dinosauruksia! Ja kun puhelu päättyy, se laitetaan pois! Tai jotain vastaavaa.
Tuon ikäisen kanssa voi jo ennakoida tilanteita hyvin.
Äiti menee juomaan kahvia, ja sitten kun tuo pitkä viisari osoittaa suoraan alaspäin, tehdään taas yhdessä jotain.
Googleta myös Time timer. Se on "kello", josta lapsi voi seurata ajan kulua helposti, eikä tarvitse osata tai ymmärtää kelloa.
Aloita pienin askelin ja kehu lasta kun hän osaa leikkiä 5min yksin. Aivan mahtavaa! Katsotaan, onnistuuko huomenna jo 6min!?
a) Lapsellasi on monta vuotta aikaa kehittyä vielä, ja todennäköisesti hänestä noin rakastettuna tulee hieno aikuinen.
b) Hyvä, että pohdit asioita. Koeta lisätä itsenäistä leikkiä askel askeleelta. Katso www.leikillista.fi
En ole itse tuota osannut niin upeasti tai ammattimaisesti hoitaa, mutta olen kuitenkin huomannut että kaverisuhteet ainakin vähän pakottavat pois tällaisesta määräilytavasta. Aluksi voi lapsesta tuntua hankalalta, jos on tottunut olemaan keskipisteenä, mutta siksi se onkin tärkeää treeniä. Ei se heti muutu, muuta olisi hyvä ennen kouluikää oppia, ettei ole yksinvaltias.
Alue: Aihe vapaa
Laitan vielä pari käytännön esimerkkiä, jotta saatte kiinni siitä, millaista lapsen käytös on:
- Puhun puhelimessa. Lapsi kieppuu minussa ja mankuu, että puhelu kestää liian kauan. Ei selvästi kestä sitä, ettei huomio ole hänessä.
- Kiellän lasta tekemästä jotain. Hän ei edes aio totella, täytyy aina fyysisesti estää, irrottaa kätensä tavarasta tms. tai kantaa pois.
- Leikin lapsen kanssa hetken. Sanon sitten, että nyt menen juomaan kahvia ja lukemaan lehden. Lapsi ensin huutaa ja raivoaa, ettei voi lopettaa. Kun sanon, ettei raivoamalla saa tahtoaan läpi, tulee pyörimään ympärilleni ja kyselee, mitäs sitten. Alkaa kysellä olemattomia, esim. mitä missäkin kohtaa lukee.
- Istumme pöydässä. Lapsi ronkkii ruokaa toisten lautasilta ja naurelee. Pitää ihan vitsinä. Pitäisi varmaan poistaa pöydästä vaan, mutta kun syöminen on niin vähäistä, ettei tahtoisi siitä vielä vähäisempää.
- Menemme kylään. Lapsi keskeyttää puheeni ja mankuu, että on tylsää ja minun pitäisi leikkiä hänen kanssaan.
- Lapselle tulee kavereita kylään. Leikki ei suju yhtään, alkaa mankua, kun kaveri ei halua leikkiä samalla tavalla, tai ei anna lainata omia tavaroitaan.