Missä vaiheessa lopetetaan iltasatujen lukeminen lapsille?

Minulle vanhemmat luki ajoittain vielä 6-luokkalaisena esim. Taru sormusten herrasta - kirjasarjaa. Puolison kanssa luetaan joskus toisillemme.

Ei kai sitä tarvii lopettaa koskaan. Mutta varmaan siinä noin 3-4 - luokkalaisena, kun lapsi lukee itse sujuvasti, vanhempien lukeminen monasti vähenee.

Niin pitkään luetaan, kun lapset kaipaavat sitä. Itsellä on kaksi lasta. Ikäero vajaa kaksi vuotta. Vanhempi alkoi itsenäisen lukemisen jossain vaiheessa ekaluokkaa, mutta tuli välillä kuuntelemaan, kun luin nuoremmalle Viisikoita. Ne kirjat oli jo siinä vaiheessa suurinpiirtein puhkiluettuja. Nuorempi alkoi lukea itsenäisesti vasta ekaluokan jälkeisenä kesänä. Aloitettiin kuvakirjoilla, jatkettiin saduilla ja myöhemmin lasten- ja nuortenkirjoilla.

Kannattaa lukea pitkään. Se on ihana rauhoittumisen ja yhdessäolon hetki ennen nukkumaanmenoa. On käyty pesulla, puettu yövaatteet ja pääsee vanhemman kainaloon kuuntelemaan. Heille jäi hyviä muistoja, mutta myös vanhemmille. 

Pitäs lukea niin kauan kun lapsi haluaa kuunnella.

Meidän 7v on taitava lukija ja nyt välillä sanoo, että lukee itse tai tekee jotain muuta.

Olen lukenut koko hänen elämänsä, joka ilta. Toki joskus on jäänyt välistä.

Kaikkea on luettu, satuja, tietokirjoja, sarjakuvia...

Siinä vaiheessa voi lopettaa, kun lapsi alkaa riijuulla käymään.

Silloin kun se nukahtaa.

Meillä luettiin noin 10 vuotiaaksi asti. Toki lapsi luki jo itsekin kirjoja, mutta halusi kuunnella meidän vanhempien lukemista ennen nukahtamista. Iltasatujen lukemisen aloitin aloitin kun lapsi oli muutaman viikon ikäinen. Lapsille kehittyi monipuolinen ja laaja sanavarasto, joka varmaan osaltaan vaikutti siihen, että pärjäsivät koulussa erinomaisesti. Lukeminen kannattaa aina!

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa voi lopettaa, kun lapsi alkaa riijuulla käymään.

Hyvin ilmaistu, kyllä jossain välissä alkaa jonkun muun kuin oman vanhemman kainalo kiinnostamaan iltaisin. Teinin kanssa nykyään ihmettelen aamutoimien lomassa uutisia ja "uutisia" maailmalta, tieteistä, taiteista ja jostain muuten tutusta aiheesta.

Meilläkin vanhemmat lukivat iltasadun vielä pitkään sen jälkeen, kun olimme oppineet itse lukemaan. 

Muistan tämän varmuudella siitä, että äitimme luki minulle ja vuotta vanhemmalle siskolleni satuja, joita oli tokan luokan Aapisen lopussa. Olimme siis molemmat jo koulussa.

Ei kai siihen tarvi mitään määritelmää olla. Meillä jossain vaiheessa halusin alkaa lukea iltaisin itse, mutta äiti luki pari vuotta nuoremmalle pikkuveljelle sadun. Olin silloin ehkä 10-12v. Toisaalta, isän luona tykkäsin kyllä kuunnella vielä joskus 15-16v., kun silloin 9-10v. pikkusiskolle luettiin satuja. Nykyään tykkään kuunnella, kun vanhempani lukee minun lapsilleni satuja silloin kun ovat isovanhemmilla kylässä.

Luen 10-vuotiaalle pojalle joka ilta ja olen luvannut jatkaa kunnes hän ei enää halua. Lukee itsekin hyvin ja paljon mutta tykkää että luen hänelle.

Luin 15v asti. Luin Sinuhet ja Tuntemattomat. Lukisin mielelläni vieläkin, mutta ei tuo asu enää kotonakaan. Miehelle luin joskus parikymppisiä kun oltiin. Nykyään en voi, kun se aina nukahtaa siihen.

Ihan oikeasti, lukekaa niin kauan kuin lapsi tykkää. Luetusta voi yhdessä sitten keskustella. Ne ovat hienoja hetkiä.