Lue keskustelun säännöt.
Syvällä oleva viha itseä kohtaan
23.04.2022 |
Olen koulukiusattu, mulla on ollut väkivaltainen mies, töissä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti.
Silti olen kahlannut elämää läpi masentumatta pahemmin. Sairastuin myös pahalaatuiseen syöpään muutama vuosi sitten, selvisin rankkojen hoitojen jälkeen.
Tein sisäisen lapsen rakastamisharjoitteen, jossa järkytyin tuntiessani inhoa juuri syntyneeseen minään. Itkin lohduttomasti.
Tuntui tosi kamalalta, avasi minulle jotain. Pitääkö mun mennä johonkin terapiaan?
Kommentit (4)
Se inho kohdistui juuri tuohon vauvaminään, ei leikki-ikäiseen. Surin kouluikäistä minää, mutta en inhonnut. Samoin muut vaiheet.
Te syvälliset, henkiset ihmiset, miksi koin noin järkyttävällä tavalla vauvaminääni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapiasta saattaisi olla apua. Itse kävin haitallisen kasvuiän jäljiltä traumaterapian, joka auttoi mm. juuri "Sisäisen Lapsen"/"aidon minän" hyväksymisessä.
Mulla "vauvaminän" inhoaminen oli seurausta isäni asenteesta mua kohtaan. Hän vihasi tarvitsevuuttani eikä voinut sietää haavoittuvaisuuttani, koska ei osannut sietää sitä itsessäänkään. Todella surullista, mutta mun mielessä tuo kääntyi niin päin, että jos minä vain olisin ollut erilainen, hän olisi pitänyt musta. Vaikka hänen tuossa kohtaa olisi pitänyt marssia terapiaan.
Vihalla myös suojasin tuota aidointa osaa itsestäni, koska sitä ei ollut turvallista näyttää. Pakotin sen näkymättömäksi, jottei se olisi tuhoutunut täysin.
Terapiaa. Keinolla millä hyvänsä Sehän se on elämän tarkoitus.