Millaisia ovat tuntemasi "iltatähdet"?

Kertokaa

Ainakin oma iltatähteni on kova yrittämään niin opiskelussa kuin työelämässäkin. Toivottavasti nyt saa harjoittelupaikan kautta unelmien kesätyön joka voi jatkua myös talvella koko opiskelujen ajan. On vähän kärsinyt tästä kun vanhempien sisarusten oli aikanaan helpompaa saada töitä 15v lähtien, kuopus nyt 20v.

Kotona oli hemmotellumpi kuin muut - sen ymmärtää kun meidän taloudellinen tilanne on ihan toinen kuin nuorena perheenä. Mutta ei liikaa. Kotoa muutettuaan ottanut vastuun kaikesta hienosti, kokkaa, pyykkää ja siivoaa kuten kuuluukin (toki teki näitä kotonakin)

Onhan siinä omat rasitteetkin - 3 hienoa esimerkkiä hyvästä aikuisuudesta mallina, entä jos ei itse pääsekään samaan?

Narsisti. Ihan tutkitusti.

Olen mukavuudenhaluinen, laiskahko, suosittu ja vähän itsekäs. Olin vanhempien lellikki ja vapaan kasvatuksen tulos. Vanhempani syytävät edelleen minuun rahaa oikealta ja vasemmalta, ollaan tosi läheisiä ja nähdään usein.

Opiskelen paraikaa yliopistossa ja paiskin töitä kuin hullu samalla, siksi opinnot ovat viivästyneet. Ystäväni kuvailevat minua ihmiseksi joka ei ikinä stressaannu mistään. Ei pidä täysin paikkaansa, mutta olen kyllä aika lunki tyyppi kieltämättä.

Vanhempani saivat minut 8 v nuoremman isoveljeni jälkeen ja olin vahinko.

Puolisoni on iltatähti, 17 vuotta ikäeroa perheen toisiksi nuorimpaan lapseen. En nyt tiedä mitkä piirteet olisi varsinaisesti tämän iltatähteyden seurausta, ehkä se, että on melko huoleton rahan suhteen ja vielä pitkälle aikuisikään luotti aina siihen, että kyllä äiti ja isä sitten tiukanpaikan tullen auttaa. Muutenkin ehkä vähän hemmoteltu, hänen on todella vaikea karsia mukavuuksista, vaikka taloudellinen tilanne sitä edellyttäisikin.

Ehkä iltatähteyden syytä on myös se, että selvästi sisarusten välejä hiertää jonkin verran se, että tämä nuorin "on aina saanut kaiken", he kun ovat lapsuutensa viettäneet siellä nuorten vanhempien työuran alkumetreillä.

Toisaalta, hän on myös äärimmäisen herkkä ja huomaavainen vanhempi, joka mielestäni kumpuaa suoraan sieltä lapsuuden perheen mallista, jossa sitä vanhemmuutta on osattu arvostaa ihan eri tavalla ja siihen on panostettu. Versus se mitä itse koin juuri valmistuneiden nuorten vanhempien esikoisena jonka lapsuus oli yhtä kireää kiirettä ja valmisruokien lämmittelyä mikrossa yksin koulun jälkeen.

Samanlainen kuin lapsisarjan aiemmat lapset, vaikka kuopuksen ja häntä edeltäneen lapsen välillä oli melkein 10 vuotta ikäeroa.

Iltatähden elämä oli muuten helpompaa kuin hänen vanhempien sisarustensa. He olivat joutuneet kamppailemaan vanhempiensa kanssa kaikesta kuten kotiintuloajoista tai toivomistaan vaatteista.

Tarkkailija, täysin erilainen kuin muut sisarukset.

Lellitty, kaiken saanut äidin pikkupoika vielä keski-ikäisenä. On vielä sisarusparven ainoa poika, mikä varmaan pahentaa asiaa.

Täyspäisin ja järkevin koko sisarusporukasta

Minulla on kaksi lasta, poika vanhempi ja tyttö syntynyt 12 vuotta vuotta pojan jälkeen. Siihen asti poika oli ainoa lapsi.

Tyttäreni on ollut aina ihan vauvasta asti hyvin määrätietoinen ja päättäväinen. Ei sellainen "helppo" kuten poika oli, vaan osoittanut aina vahvaa luonnetta. Eteenpäin pyrkivä, älykäs, tämä todettiin jo koulussa.  Tavoitteet korkealla ja toteuttanut ja toteuttaa niitä määrätietoisesti.

En ole koskaan ollut tippaakaan huolissani etteikö hän pärjäsisi elämässä, ja sen hän on osittanutkin.

Tietyssä määrin itsepäinen, ajaa asiat tapahtumaan eikä jää rannalle tuikuttamaan. 

Hyvin oikeudenmukainen ja suora.  Suosittu, paljon ystäviä ollut aina. Hauska ja huumorintajuinen.

Ja jotta poika ei jäisi tässä paitsioon niin fiksu on hänkin mutta opiskelu ei ole ollut koskaan numero yksi elämässä. Ennemminkin hyvän työpaikan saanti, sellaisen jossa viihtyy ja joka vastaa omia toiveita. Sellaisen saikin.  Lapsena jo kiltti ja huomaavainen. Itsepäisyyttä löytyy häneltäkin tarpeen vaatiessa.

Molemmat olen yksin kasvattanut, tyttö syntyi "vahinko"lapsena jonka halusin kuitenkin pitää. Onneksi.

Molemmat ovat minulla kaikki kaikessa.

Tämmöinen täysorpo vaan jo alle 40-vuotiaasta asti, luonnollisista syistä. En kannata tarkoituksellista lasten hankkimista lähes 50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Tämmöinen täysorpo vaan jo alle 40-vuotiaasta asti, luonnollisista syistä. En kannata tarkoituksellista lasten hankkimista lähes 50-vuotiaana.

Samoin minä, menetin isäni parikymppisenä ja äidin n. 30-vuotiaana. Myös kaikki sisarukseni (3) ovat jo kuolleet. Eli sukua ei juurikaan ole.

Olen hemmoteltu, myönnän. Toisaalta on ollut pakko oppia ja pärjätä. Jossain vaiheessa häpesin iäkkäitä vanhempuani. Sain myös melko kivan perinnön jo nuorena, mikä on taannut taloushuolista vapaan elämän.

Ihan normaaleja. 3 tunnen lähipiiristä. Vaihtelu johtuu luonne-eroista enemmänkin kuin muusta.