Miksi joskus on vaikea tunnustaa nukkuneensa?
Mistä johtuu se että jos nukahtaa vahingossa, niin tulee olo että pitää puolustautua "en mä nukkunut"?
Teini tuli just alas 100% nukkuneen näköisenä, silmät vielä puoliksi kiinni ja hiukset pystyssä, ja kun totesin että "ai otit päikkärit", vastasi että "En! Melkein nukahdin mutta silmät pysyi auki!" :D
Kommentit (7)
No en kyllä syyllistä, todellakaan. Ja on yleinen ilmiö.
Nais-ystävällä sama. Siis vaikka kuorsais nii sitte ku herää: en varmasti nukahtanu. Ja siis mitään nukahtamisenvastaisuutta ei oo ilmassa.
Älkää vaan sanoko että se on tää nykyinen ylisuorittamisen palvonta, ettei sais niinku herpaantua hetkeksikään .
Joo, ja isät aina vaan lepuuttaa silmiä :D Ja kanavaa ei saa vaihtaa, kun tulee ohjelma... Katselee silmäluomiensa läpi ja kuorsaa samalla?
Mä teen etätöitä, joten herään just ennen työajan alkamista ja joskus joku soittaa melkein sillä sekunnilla. Toisinaan on sitten kysytty, että olitko vielä nukkumassa, kun on niin uninen ääni, enkä ikinä kehtaa myöntää, että just nostin pään tyynystä, vaikka eihän siinä mitään pahaa ole, kun en työajalla nukkunut kumminkaan :D
Koska itsensä pitäisi kuulkaa ruoskia jatkuvaan tuottavuuteen tai on huono ihminen ja talvella on kellari tyhjä
No millä tavalla yleensä syyllistät häntä nukkumisesta tai muista perustarpeiden täyttämisestä?
Kysehän ei ole mistään yleisestä ilmiöstä.