Isälläni on syöpä.

ja normaalisti omatoimisesta ihmisestä on tullut aivan kädetön.
Ymmärrän että on huono olo ja heikottaa joten juuri mitään ei jaksa. Mutta kun tuntuu että ajattelukin on jotenkin taantunut.
Aivan kuin hän olettaisi että minä ainoana lapsena alkaisin asumaan hänen kanssaan kun ei uskalla olla yksin ja syöttäisin häntä kun ruoka ei maistu.
Ei onnistu. Hän ei ollut kovin hyvä isänä enkä koe mitään velvollisuutta paapoa tämän enempää. Huolendin että hänellä on ruokaa mutta syöttämään en ala.