Eristäytyminen on tehnyt minusta mieheni kautta elävän ihmisen
Suhdetta oli pandemian alussa jo 8 vuotta takana. Olin ennen menevä ja tekevä, omaa tietäni kulkeva vapaa ihminen. Nykyään olen miestäni menoista kotiin odottava vaimo, jonka ruokarytmi määräytyy sen mukaan, milloin laitan meille ruokaa. Ajattelen tekemistä sitä kautta milloin miehellä on menoja tai vapaata. Näen kavereita pääosin silloin kun mies on poissa. En käy kaupassakaan yksin, vaan odotan miestä kotiin, että voimme lähteä yhdessä.
Ällötän itseäni. Suhteesta on sammumassa liekki joka sai ilmaa juuri siitä, että olemme jännittäviä oman tiemme kulkijoita molemmat, ei vain mies. En tunne itsekään itseäni seksikkääksi enää.
Ja kun päätän että asiaan tulee nyt muutos, jähmetyn. En tiedä mitä tekisin tai minne menisin. Mikään ei oikein kiinnosta ja jotkut asiat jopa ahdistaa. Nytkin roikun av:lla ihmettelemässä itseäni. Olen tänäänkin odottanut miestä tuntikausia nälissään kotiin, että syömme sitten yhdessä. Meillä ei ole lapsia.
Onko jollain kokemusta vastaavasta? Miten ratkaisit tilanteen?
Kommentit (12)
Nainen valittaa, vaikka ei ole edes lapsia. Uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Nainen valittaa, vaikka ei ole edes lapsia. Uskomatonta.
En valita, vaan pohdin rehellisesti ja avoimesti ikävää tilannettani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Nainen valittaa, vaikka ei ole edes lapsia. Uskomatonta.
Sitten kun on lapsia, niin muuta ei tehdäkään kuin valiteta?
Mene töihin, käy omien kavereiden kans jossaki..
Miehellä paljon enempi meta-töitä jos mahdollistaa kahden aikuisen elämisen yms.
Ap ei muuta ku menohousut jalkaan, kylille tuulettumaan ja entistä vibaa herättelemään. Jos se liekki on sussa joskus palanut, niin eiköhän se uudelleenkin syty. Mieti vähempi sitä miestäsi ja enempi itseäsi, sitä kautta se kaikki hyvä alkaa palautua. Mitä kivaa haluaisit just tänään tehdä itsellesi, nyt kun luit tämän? Mene ja tee.
Kuulostaa masennukselta. Voisi olla hyvä käydä puhumassa jonkun ammattilaisen kanssa, esim. työterveydenhuollossa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei muuta ku menohousut jalkaan, kylille tuulettumaan ja entistä vibaa herättelemään. Jos se liekki on sussa joskus palanut, niin eiköhän se uudelleenkin syty. Mieti vähempi sitä miestäsi ja enempi itseäsi, sitä kautta se kaikki hyvä alkaa palautua. Mitä kivaa haluaisit just tänään tehdä itsellesi, nyt kun luit tämän? Mene ja tee.
En mitään. Tiedostan, että vain taivas on rajana, mutta en halua mitään. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa masennukselta. Voisi olla hyvä käydä puhumassa jonkun ammattilaisen kanssa, esim. työterveydenhuollossa.
Olen ollut masentunut ja nyt parantunut siitä. Sitä kautta heräsi myös tajuaminen omaan tilanteeseen, mutta nyt löydän itseni neuvottomana paikoiltani. Ap
Vierailija kirjoitti:
Useimpia miehiä ei haittaisi.
Ei varmaankaan, mutta minua haittaa. Päätin, etten kysele miehen aikatauluja vaan tein ruokaa jota hän lämmittää kotiin tullessaan. Päätin lisäksi sallia itselleni vähän nettishoppailua. Ap
Valitettavasti tuo kuulostaa aika tyypilliseltä parisuhteelta. Mies menee ja harrastaa, nainen hoitaa kodin (ja lapset) sekä metatyöt. Nainen huolehtii kesäloman ohjelmasta, tai ainakin käytännön järjestelyistä jos mies päättää kohteen. Nainen laittaa ruokaa siihen hetkeen kun mies tulee kotiin, mutta nainen laitaa ruokaa myös silloin kun itse tulee muualta kotiin. Nainen on miehen elämää tuleva taustahenkilö, sihteeri, assistentti.