Lue keskustelun säännöt.
Pääseekö sosiaalisesta jännittämisestä koskaan eroon?
13.04.2022 |
Äsken meinasin taas pyörtyä kaupassa. Olen taistellut tämän asian kanssa jo kymmenen vuotta ja se on tuonut mukanaan paljon ongelmia, jännittäminen on tuonut sen itse jännitysoireilun lisäksi paljon fyysisiä kiputiloja ja oireita, jotka ovat kroonistuneet. Samalla elämässä on muita normaaleja ihmiseloon kuulua ongelmia ollut jatkuvalla syötöllä, läheisten vakavaa sairastumista ja muita. Olen itsehoitoa tehnyt ja saanut ammattiapua, tuntuu etten vain tästä pääse eroon. Onko täällä tästä "toipuneita". En halua kuulla sitä, että jollain ollut tämä eläkeikään saakka ja elämä on ollut pelkkää paskaa, sellaista tulevaisuutta et itselleni aio hyväksyä.
Kommentit (11)
Ajattele että nuo ihmiset ovat pelkkiä paskiaisia jotka eivät ansaitse sinun romahdustasi. Aggressio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pääse, mutta sitä voi oppia jossain määrin iän myötä sietämään. Fysiologiset reaktioni (sydämentykytys) ovat lieventyneet hieman, mutta epämukavuuden tunne ei ole vähentynyt yhtään.
Pääsee... Pitää vaan siedättää itseänsä, vaikka kuinka ahdistaa ja pyörittää, niin säännöllisesti niitä tilanteita missä on epämukavuus alueella... Ei ole helppoa, mutta toimii..
Stressaava elämäntilanne pahentaa tietysti noita oireita.
Vierailija kirjoitti:
Ei pääse, mutta sitä voi oppia jossain määrin iän myötä sietämään. Fysiologiset reaktioni (sydämentykytys) ovat lieventyneet hieman, mutta epämukavuuden tunne ei ole vähentynyt yhtään.
En halua ajatella näin, että tästä ei voisi päästä eroon. En muuten pääsisi työelämään, johon kohta pitäisi siirtyä. Olen oppinut sietämään, mutta en halua sietää, haluan saada tilanteeni paremmaksi, ettei minun tarvitsisi tätä paskaa sietää. Ei tämä ole hyvää elämää, että mikä tahansa sosiaalinen tilanne, jossa on minulle tuntemattomia ihmisiä, aiheuttaa tällaista tuskaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä pääsin nuorena pillereillä ja hakeutumalla asiakaspalveluhommiin.
Vierailija kirjoitti:
Pääsee... Pitää vaan siedättää itseänsä, vaikka kuinka ahdistaa ja pyörittää, niin säännöllisesti niitä tilanteita missä on epämukavuus alueella... Ei ole helppoa, mutta toimii..
15v söin bentsoja... Nykyään pärjään ihan ilman.... Just tuolla toivuin, että tekee vaikka ahdistaa.. lääkärin ohje.. terapiaa en ole saanut.. mutta keskustelu apua saa tarvittaessa esim terveyskeskuksen kautta.. mä en halunnut lopun elämää pilata sillä et en uskalla edes mennä hissiin tai kauppaan tai tarvita siihen kourallista pillereitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on diagnosoitu huomattava sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei ole paljonkaan helpottunut vuosien mittaan, vaikka olenkin liki kuusikymppinen.
Elämäni ei kuitenkaan ole mitään paskaa, vaan jokseenkin siedettävää. Pystyn kuitenkin käymään töissä, mutten jaksa enää mitään muuta työpäivän jälkeen.
Sosiaaliset kontaktit ovat todella kuormittavia, enkä pysty esim. mihinkään kylättelyreissuihin kahvia juomaan. Mutta näillä mennään, olen sopeutunut siihen, että elämäni on tätä.
Jooga voi auttaa, voi oppia hengityksen hallitsemalla hallitsemaan kehoa ja mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni on diagnosoitu huomattava sosiaalisten tilanteiden pelko. Ei ole paljonkaan helpottunut vuosien mittaan, vaikka olenkin liki kuusikymppinen.
Elämäni ei kuitenkaan ole mitään paskaa, vaan jokseenkin siedettävää. Pystyn kuitenkin käymään töissä, mutten jaksa enää mitään muuta työpäivän jälkeen.
Sosiaaliset kontaktit ovat todella kuormittavia, enkä pysty esim. mihinkään kylättelyreissuihin kahvia juomaan. Mutta näillä mennään, olen sopeutunut siihen, että elämäni on tätä.
Saako kysyä oletko haastanut miten paljon sosiaalisissa tilanteissa? Eli mennyt niitä kohti vaikka tuntuu miten vaikealle? Sitä itse yritän juuri tehdä, itse asiassa ajattelin jos hakisin kauppaan töihin koska siellä käyminen ahdistaa itseäni valtavasti. Ihan vain altistuksen nimissä ja pelkoni kohtaamisen vuoksi tätä olen suunnitellut. Ap
Olen käynyt useammassa esiintymiskoulutuksessa työni vuoksi. Ohjaajat ovat tietysti näyttelijöitä, muuten vain julkkiksia tai ylipäätään työssään esiintyviä. Jokaikinen heistä ottaa esille myös sosiaalisen jännittämisen ja naurattaa meitä kurssilaisia omilla mokillaan jännittäessään jotakin.
Minua auttoi se, että jännittämisestä puhuttiin kaikkien kesken ja muisteltiin pahimpia jännittämisen hetkiä. Helppoa se ei ihan jokaiselle ollut, vaan muistelen että joku jopa pyyhki kyyneleitään.
Vertaistuki on parasta. Oman jännittämisen hyväksyminen ja siihen tottuminen auttaa eri tilanteissa. Tiedostaa, että aha, nyt iskee paniikki ja pyörryttää ja vaikka mitä ikävää, mutta kun on keksinyt jonkun oman keinon millä auttaa itseään selviää tilanteen yli. Mulla on yleensä tapansa puristaa kännykkää taskussa tai mukamas kaivaa jotakin laukusta, jolloin voin puristaa kännyä