Kumpi 'hyväksyttävämpi' avioeron syy, se ettei enää rakasta vai uusi kumppani?

Itse painiskelen saman kysymyksen kanssa. Uusi kumppani tuskin on kenestäkään kauhean hyväksyttävää, mutta eipä rakkauden loppuminenkaan.

Rakkaus ei pysy hengissä itsestään ja uuden kumppanin hankkiminen edellisen tilalle on luuserin tapa hankkia taas perhosia mahanpohjaan.



Hyvä syy eroon on esim. tolkuton pettäminen tai ryyppääminen.

Hyväksyttäviä syitä ovat esim. toistuva pettäminen, alkoholismi, väkivalta, alistaminen, raha-asioiden jatkuva sössiminen.

Hyväksyttäviä syitä ovat esim. toistuva pettäminen, alkoholismi, väkivalta, alistaminen, raha-asioiden jatkuva sössiminen.

...että liitossa kuin liitossa on pysyttävä vaikka elämä menisi ohi kun ei tunne mitään....?!

Esim. tunteiden latistuminen on usein masennuksen ensioire ja hoitamalla masennus saadaan tunteet palaamaan. Ja tunteitaan pitää "hoitaa", antaa niille elintilaa. No, tästä on kirjoitettu kirjoja, lukekaa niistä. Rakkauden latistuminen on luultavasti yleisin, mutta turhin syy parisuhdeonglmiin. Kuka tahansa kokenut perheterapeutti osaa hoitaa ongelmaa, joka johtuu siitä, ettei pari ole ikinä päässyt suhteessaan pintaa syvemmälle.

no jos on jo uusi kumppani, niin ei kai sitä entistä enää rakasta...? Tai jos rakastaa sekä uutta että vanhaa, niin ehkä kannattaisi yrittää korjata pitempi suhde, josta kenties lapsia. Tällä logiikalla siis rakkauden loppuminen hyväksyttävämpi syy.