Rakastuminen vielä viisikymppisenä

Isäni löysi puolisonsa, kun olivat viisikymppisiä. Toistakymmentä vuotta nyt ovat yhdessä olleet ja on ilo seurata miten lämpivät välit heillä on. 

Muutaman vuoden takainen vakava sairaus vain lähensi heitä.

Viisikymppisenä voi rakastua ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin iässä. Itse rakastuin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana. Tämä suhde riittää, en enää tarvitse elämältä mitään muuta. Jos tämä joskus loppuu, muutan erakoksi metsään muistelemaan tätä onnea. Sitten kuolen onnellisena siitä että sain tämän kokea.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppisenä voi rakastua ihan samalla tavalla kuin missä tahansa muussakin iässä. Itse rakastuin ensimmäisen kerran 46-vuotiaana. Tämä suhde riittää, en enää tarvitse elämältä mitään muuta. Jos tämä joskus loppuu, muutan erakoksi metsään muistelemaan tätä onnea. Sitten kuolen onnellisena siitä että sain tämän kokea.

Ihana kuulla!

Tapasin elämäni suurimman rakkauden 49-vuotiaana. En koskaan ole tuntenut näin syvää rakkautta, kaipuuta ja yhteenkuulumisen tunnetta kenenkään kanssa aiemmin.



Olen pyörällä päästäni yhä näin vuoden jälkeenkin ja yhä syvästi rakastunut.

Olen kokenut suuret rakkaudet jo nuorena. Nyt on kivoja ihmissuhteita ja ihastuksia.

En tarvitse enää muuta. 

Kyllä ihminen voi rakastua tosissaan missä tahansa iässä, vaikka se varmasti onkin yleisempää nuorena, kun ollaan luottavaisempia ja on helpompi heittäytyä asioihin liikaa miettimättä. Ikä tuo myös monille painolastia ja ihmissuhdepettymyksiä yleisen omiin kuvioihin jämähtämisen lisäksi. Olen kuitenkin nähnyt, kuinka syvästi toinen vanhemmistani rakastui nelikymppisenä ja se rakkaus kesti hautaan saakka. Minä olen nyt viisikymppinen ja rakastunut.