Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Paraneeko eroamalla?
09.04.2022 |
Mistä tietää, että parisuhteessa olisi hyvä erota? Asiat sinänsä ok, ei isoja ongelmia, mutta mielenkiinto puolisoon lopahtanut. Eikä siis tarkoita mitään ensi huuman laantumista. Parisuhde kestänyt jo yli kymmenen vuotta. Viimeisen vuoden ajan tuntunut, että olisi kevyempi olla ilman puolisoa. Kaipaa vapautta, että voi tulla, mennä ja olla välittämättä toisesta. Saisi elää oman rytmin mukaan täysin. Ja yksin iloakin kaipaa.
Viime aikoina on myös alkanut tulla ihastuksen tunteita muihin, mutta ne tuntuvat enemmän jonkinlaisilta "tekosyitä", joiden avulla mieli suuntaa pois nykyisestä suhteesta, kuin oikealta kiinnostukselta uuteen ihmiseen.
Onko jollain vastaavia kokemuksia? Mihin päädyit? Oliko hyvä ratkaisu? Paraniko tilanne?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan täällä jo monta vastaavaa ketjua, lukisit sieltä.
Toiset ovat vaihtamalla parantaneet, toiset ei. Toiset ovat jääneet yksin vapaaehtoisesti ja toiset etsinnöistä huolimatta.
Jokaisella on oma elämänsä eikä elämälle ole sapluunaa.
Älä anna toksisten sanojien määritellä itseäsi. Jokainen ivasana kertoo puhujasta enemmän kuin sinusta. Muista se.
Elämänlaadun parantumista tässä mietin. Suhde teoriassa hyvä, ei haluaisi "heittää sitä hukkaan". Mutta tuleeko tässä sitten tyydyttyä se yksi ainoa elämä, mitä on. Vai jos eroaisi, olisiko elämä sitten kamalaa kuitenkin. Tai onko tämä vaihe, joka menee ohi ja sitten taas tuntuu hyvältä nykyisessä suhteessa?
Eihän kukaan ulkopuolelta voi sanoa, mutta toisten kokemusten kuuleminen voisi auttaa. Kai?
Olin samanlaisessa tilanteessa. Lopulta kaiken ratkaisi huono omatuntoni. Tiesin, että puolisoni saisi itselleen naisen joka haluaisi ja arvostaisi häntä jokaisella solullaan. En voinut jatkaa enää koska tiesin tekeväni väärin häntä kohtaan ja erosin.
Elämänlaatu kyllä parani jo pelkästään siksi, ettei tarvinnut enää tuntea epävarmuutta ja syyllisyyttä. Toisaalta olin juuri aloittanut mielenkiintoisen harrastuksen johon sain paneutua. Jos iltaisin ei olisi ollut mitään tekemistä, niin olisin varmasti piehtaroinut kaipuussa ja yksinäisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin samanlaisessa tilanteessa. Lopulta kaiken ratkaisi huono omatuntoni. Tiesin, että puolisoni saisi itselleen naisen joka haluaisi ja arvostaisi häntä jokaisella solullaan. En voinut jatkaa enää koska tiesin tekeväni väärin häntä kohtaan ja erosin.
Elämänlaatu kyllä parani jo pelkästään siksi, ettei tarvinnut enää tuntea epävarmuutta ja syyllisyyttä. Toisaalta olin juuri aloittanut mielenkiintoisen harrastuksen johon sain paneutua. Jos iltaisin ei olisi ollut mitään tekemistä, niin olisin varmasti piehtaroinut kaipuussa ja yksinäisyydessä.
Tässä on myös jotain samaa kuin mitä ajattelen. Mieheni voisi saada parempaa. Koen olevani aika haastava puoliso ja koen siitä syyllisyyttä.
Ap
Et kerro, oletteko tehneet mitään suhdetta parantaaksenne. Puhutteko keskenänne? Tietääkö puolisosi tunteistasi? Osaatko hänelle kertoa suoraa, mistä se raskas olo tulee - jos siis tuntuisi kevyemmältä ilman häntä? Miten puolisosi suhtautuu jos sinä toivoisit muutosta?
Varoittamatta ja toiselle mahdollisuutta antamatta en suunnittelisi eroa. Niin epäreilu ei saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämänlaatu ainakin paranee ja sinä kuulostat siltä, että olet valmis rakastumaan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä jo monta vastaavaa ketjua, lukisit sieltä.
Toiset ovat vaihtamalla parantaneet, toiset ei. Toiset ovat jääneet yksin vapaaehtoisesti ja toiset etsinnöistä huolimatta.
Jokaisella on oma elämänsä eikä elämälle ole sapluunaa.
Älä anna toksisten sanojien määritellä itseäsi. Jokainen ivasana kertoo puhujasta enemmän kuin sinusta. Muista se.
Vinkkaatko jonkun ketjun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja vaikuttaa aika pinnalliselta. Olisit miettinyt aikanaan haluatko loppuelämän suhteen vai mieluummin irtonumeroita.
Eroa vaan, mutta pysy sinkkuna.
Ei välttämättä. Se on riskipeliä. Mutta voihan sitä aina yksinkin olla, jos ei sopivaa löydy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kerro, oletteko tehneet mitään suhdetta parantaaksenne. Puhutteko keskenänne? Tietääkö puolisosi tunteistasi? Osaatko hänelle kertoa suoraa, mistä se raskas olo tulee - jos siis tuntuisi kevyemmältä ilman häntä? Miten puolisosi suhtautuu jos sinä toivoisit muutosta?
Varoittamatta ja toiselle mahdollisuutta antamatta en suunnittelisi eroa. Niin epäreilu ei saa olla.
Puhumme keskenämme, tunteistakin. Tai ehkä minä enemmän puhun ja mies vähemmän. Tästä en ole pystynyt puhumaan. En tiedä miten sanoisin. Pelkään, että satuttaisin sanoillani toista, kun hän ei ole mitään väärin tehnyt.
Mutta tarkoitus ei ole ainakaan erota puhumatta. Jotakin selvyyttä omiin ajatuksiin kaipaisi ennen puhumista.
Jos kaipaat sitä, että voit olla välittämättä toisesta, niin et ainakaan ole valmis uuteen suhteeseen. Joko pysyt nykyisessä suhteessasi tai ryhdyt sinkuksi, kumpi tuntuu ajatuksena paremmalta? Uuden suhteen löytäminen, sitten kun taas haluat välittää toisesta, voi olla haasteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä lapsia? Kaksi aikuista tehkööt elämällään mitä huvittaa, mutta lapsille ei pidä itsekkäästi aiheuttaa tuskaa .
Vierailija kirjoitti:
Jos kaipaat sitä, että voit olla välittämättä toisesta, niin et ainakaan ole valmis uuteen suhteeseen. Joko pysyt nykyisessä suhteessasi tai ryhdyt sinkuksi, kumpi tuntuu ajatuksena paremmalta? Uuden suhteen löytäminen, sitten kun taas haluat välittää toisesta, voi olla haasteellista.
En halua uutta suhdetta. Se on ainakin varmaa. Haaveissa ei siis ole "vaihtaa parempaan". Tällä hetkellä paremmalta tuntuu ajatus, että saisi olla ihan yksin. Ei tarvisi antaa toiselle mitään eikä tarvisi kokea syyllisyyttä siitä ettei jaksa antaa mitään. Eikä myöskään tarvisi miettiä, että miltä tuosta toisesta tuntuu. Tai miettiä onko tämä nyt tasapuolista vai onko tässä epäsuhtaa tunteissa, antamisessa ja saamisessa tai yleensä missään.
Ja lapsia ei siis ole.
Ja sitäkin tosiaan mietin, että jos myöhemmin kaipaakin taas syvää suhdetta, onko sitä mahdollista löytää. Mutta toisaalta voin hyväksyä sen, että minulla ei enää koskaan ole mahdollisuutta/ oikeutta/ jotain uuteen suhteeseen, jos tästä eroan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan täällä jo monta vastaavaa ketjua, lukisit sieltä.
Toiset ovat vaihtamalla parantaneet, toiset ei. Toiset ovat jääneet yksin vapaaehtoisesti ja toiset etsinnöistä huolimatta.
Jokaisella on oma elämänsä eikä elämälle ole sapluunaa.
Älä anna toksisten sanojien määritellä itseäsi. Jokainen ivasana kertoo puhujasta enemmän kuin sinusta. Muista se.Vinkkaatko jonkun ketjun?
https://www.vauva.fi/keskustelu/4295389/nyt-sitten-oikeasti-ja-rehellis…
Henkisesti väkivaltaisesta suhteesta eroamalla elämä alkoi paranemaan heti.
Nyt rakastamani mies haluaa mahdollisesti erota minusta arjen käytännön ongelmien vuoksi (minulla lapsia, hänellä ei, vaikeaa on). En voi kuvitella että elämä muuttuisi paremmaksi millään tapaa, mutta selviän.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja vaikuttaa aika pinnalliselta. Olisit miettinyt aikanaan haluatko loppuelämän suhteen vai mieluummin irtonumeroita.
Eroa vaan, mutta pysy sinkkuna.
Elämäntilanteet muuttuu, ihmiset muuttuu, ympäristö muuttuu..
Ei aina voi tehdä oikeita päätöksiä. Ja ehkä tuokin on aikoinaan tuntunut ja vaikuttanut oikealta.
Alue: Aihe vapaa
Paraneeko mikä, siis oma tilanne? elämänlaatu?
Hankala vastata toisen puolesta kannattaako erota. Jos ois väkivaltaa, tai muita suuria ongelmia olisi helpompi vastata. Mutta, on kai sulla oikeus itseäsikin ajatelle, noinko haluat loppuelämäsi viettää?