Lue keskustelun säännöt.
Riittääkö työelämässä enää se, että tekee mitä pitää?
08.04.2022 |
Onko se tarpeeksi, että tekee "vain" ne tehtävät, jotka on määrätty, ei mitään ylimääräistä ja lähtee sitten kotiin. Ei tee ylitöitä jne.
Pitääkö nykyään tehdä enemmän, kehittää, jäädä pidempään töihin jne.
Itse olen 47-vuotias ja teen sen mitä pitää ja lähden kotiin heti kun työaika loppu. Mielestäni tämä pitää riittää.
Miten te muut?
Kommentit (8)
Ei ole koskaan riittänyt. On pitänyt myös osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taitaa riittää se, että tekee mitä pitää, mutta mutta... Työ pitää nykyisin hyvin pitkälle ottaa haltuun ihan omin avuin ja ilman sen kummempaa perehdytystä. Perehdytykseen ei ole enää oikeutta, eikä kunnollista sellaista edes luvata. Tämä aiheuttaa sen, että suuri osa työikäisistä ei yksinkertaisesti pärjää työmarkkinoilla. Yksinkertaisia työtehtäviä ei enää ole ollut pitkään aikaan, eikä kaikista ole sutjakkaasti mutkikkaamman homman haltuun ottajiksi. Mikä avuksi, osaako joku sanoa?
Tehtäviä eivät enää muut määrää.. pitää itse määrätä itseänsä kun oikeita esimiehiä ei enää ole ja jos hommat eivät siinä oikein suju, niin voi voi
No olen ollut monessa duunissa jossa työnkuva oli helppo ja tykkäsin itse työstä, mutta työkavereiden kanssa "välien pitäminen" oli uuvuttavaa. Joukko päällepäsmäreitä ja huonolla tavalla temperamenttisia draamailijoita joiden kanssa en olisi ikinä kaveerannut vapaaehtoisesti vapaalla, mutta töissä oli pakko. Joka aamu mietin ja skarppasin itseäni että tänäänkin pitää muistaa myötäillä ja hymyillä kohteliaasti kun en voi tietää milloin loukkaannutaan ja nostetaan haloo ja paskanjauhamisterapiarinki aiheelle X. Pelkkä myötäily ei edes riittänyt, piti osoittaa olevansa näiden tyyppien kanssa samalla puolella jotta en joutuisi kohteeksi :/
Aika tavalla saa työntekijä joustaa nykyisin. Johtuu siitä, että käytännössä jo kymmeniä vuosia Suomessa on ollut puhtaasti työnantajan markkinat. Työtä tarvitsevia ihmisiä on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja - lukuun ottamatta muutamaa alaa, esim. opetus- ja hoiva-ala - joten jos työntekijä ei tee kuten sanotaan, hän saa kuulla, että kiitos ja näkemiin. Uusia saa aina tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8-16 työaika on historiaa, työaika joustaa tarpeen mukaan suuntaan ja toiseen. En minäkään tee "ylitöitä" mutta teen oikeat hommat silloin kuin pitää, ja kyllä, takaraivossa mietin jatkuvasti kuinka asioita voisi kehittää mielekkyyden, tehokkuuden ja turvallisuuden kannalta. Työni on vaativaa, tarvitaan ihan käytännön osaamista ja myös suunnittelukykyä, mutta en stressaa työstäni. Mulla ei ole edes lomasijaista, hoidan lomalla akuutit asia puhelimella tai jos kannettava lähellä niin sen avulla. Työt eivät seiso minun takiani, ja oikeesti, tämä ei stressaa mua yhtään, eikä vaikuta lomafiilikseeni.
Aiemmassa työpaikassani olin 24 vuotta ja sen työn aikana tuli koettua ja elettyä paljon myös siviliielämässä - syntymää, kuolemaa jne. Työkavereistani tuli läheisiä, teimme useita ulkomaanmatkoja jne. Ko. työlle elin ja kaikkeni tein. Sitten kenkää tuotannollisten ja taloudellisten syiden takia, täysin yllättäen. Hetki kesti kerätä itseni sen jälkeen.
Uudessa työpaikassani aloitettuani ja siellä nyt 2,5 vuotta olleena voin sanoa, että "työ on vain työtä". Parhaani edelleen teen, mutta yhdenkään ihmisen kanssa en halua viettää vapaa-aikaa (vaikka mukavia ovat). Joustan edelleen siinä, että vaikka työaikani on ns. 8-16 (liukuma 7-15) niin teen välillä huomattavasti enemmän/pidempää ja tiettyjen työasioiden takia on pakko (aikataulut). Pääosin kuitenkin elän niin, että teen töitä ja siitä saa palkkaa, mutta se on vain työtä.
Siellä mikään riitä!!