Oletko mustasukkainen kumppanistasi?

Olen välillä todella mustasukkainen. Siis ihan häiriöön asti. Mutta ehkä kerran viidessä vuodessa saan siihen kipinän. Tähän mennessä kaikki on osoittautunut harhaluuloksi.

En tipan tippaa. Sillä on ihan vapaus valita onko se mun kanssa. Jos joku muu kiinnostaa, saa lähteä.

Olen tietenkin. Muuten hän olisi kämppis.

Vierailija kirjoitti:

Olen tietenkin. Muuten hän olisi kämppis.

Saako kysyä kuinka pitkä suhde takana?

En jotenkin jaksa olla. Ketään ei voi omistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tietenkin. Muuten hän olisi kämppis.

Saako kysyä kuinka pitkä suhde takana?

26 vuotta

Olen ja hän tietää sen. Tietää myös, että ei johdu hänestä vaan omasta ongelmastani ja tietää myös, että käyn terapiassa tämän takia ja jonkin verran ollaan edistytty terapeutin kanssa. Sairaalloisen mustasukkainen en ole tai niin mustasukkainen, että koskaan ikinä tulisin edes tappelemaan asiasta eli olen hiljaa asiasta ja tyytyväinen kun käyttäytyy miten käyttäytyy minun kasvojeni edessä ja saadaan pidettyä keskusteluyhteys yllä. Tiedän, että hän flirttailee paljon ja teen sitä itse myös. Niin kauan kun pystymme keskustelemaan siitä, mitä ja kenen kanssa on tapahtunut niin on ok. Ja en siis tarkoita että hän olisi tilivelvollinen tai velvollinen edes kertomaan minulle kenen kanssa ja mitä on tapahtunut päivässä, mutta en halua myöskään tilannetta ettei hän voisi minun mustasukkaisuuden vuoksi olla kertomatta asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tietenkin. Muuten hän olisi kämppis.

Saako kysyä kuinka pitkä suhde takana?

26 vuotta

Mä oon kuvitellut että vain teinit ja epävarmat on mustiksia. Turhaa painolastia aikuiselle.

Mulla on ollut elämäni aikana ainakin neljä eri kaveria, jotka on saaneet puolisoltaan turpaan turhan aiheettoman mustasukkaisuuden takia. En ymmärrä ollenkaan mustasukkaisia.

Vastasin ehkä vähän. Kumppani on aivan ihana ja ei ole antanut mitään syytä olla mustasukkainen, mutta mulla on traumoja edellisistä suhteista, pettämisestä jne. Koitan kyllä päästä noista eroon.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut elämäni aikana ainakin neljä eri kaveria, jotka on saaneet puolisoltaan turpaan turhan aiheettoman mustasukkaisuuden takia. En ymmärrä ollenkaan mustasukkaisia.

Ymmärrätkö turpaanantajia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut elämäni aikana ainakin neljä eri kaveria, jotka on saaneet puolisoltaan turpaan turhan aiheettoman mustasukkaisuuden takia. En ymmärrä ollenkaan mustasukkaisia.

Ymmärrätkö turpaanantajia?

Ymmärrätkö mitä edellinen kertoi?

Vastasin 'ehkä vähän'. Voin myöntää, että esimerkiksi seurusteluaikanamme, kun emme vielä olleet avoliitossa, minua kirpaisi tietää, että hänen pitkäaikainen naispuolinen ystävänsä oli puolisoni luona käymässä (asuu kaukana, joten vietti useamman päivän). Minäkin tapasin hänet, mutta vasta viikonloppuna, eli sitä ennen ehtivät jo olla kolmisen päivää yhdessä. Varmaan muitakin sellaisia hetkiä löytyisi, jos alkaisin muistella.

Sellaista mustasukkaisuutta en kuitenkaan siedä, missä toista aletaan kontrolloida, rajoittaa tai esimerkiksi hänen laitteitaan, tutkia.

Olen todella mustasukkainen, mutta olen ymmärtänyt että se johtuu itsestäni ja omista kokemuksistani eikä sillä ole tekemistä puolisoni kanssa. En ole ikinä osoittanut mustasukkaisuutta puolisolleni vaan kärsin sen itse, koska puolisoni ei ole siihen syyllinen. Hän on niin kiltti, että jos tietäisi mustasukkaisuudestani, hän kokisi varmasti syyllisyyttä ja yrittäisi täysin turhaan rajoittaa ja muuttaa käytöstään jotta minä en kärsisi. Käytöksen rajoittamiseen ja muuttamiseen hänellä ei ole kuitenkaan mitään syytä eikä se mitään auttaisi, olisin mustasukkainen joka tapauksessa käyttäytyi hän miten tahansa.

En. Mulle mustasukkaisuus tarkoittaa sitä kun ei tiedä pärjäävänsä yksin, ei ymmärrä että toisia ei voi pitää väkisin itsellä, vaan kuvittelee että tämä yksi ihminen tässä nyt on minun elämäni onnen mittari, ja hänestä en voi enkä aio luopua, koska jos hän menee, minulle ei jää mitään ja minä en koskaan pääse asiasta yli.

Joskus nuorena tältä saattoi tuntua, muttei enää 8v sinkkukauden jälkeen, kun huomasi että vittuakos noillakaan oikeastaan tekee.

Saatan kyllä kokea pettymystä, vihaa, epätoivoa, kusetetuksitulemista, valehtelua jne, mutta en mustasukkaisuutta. 

Eli jos mies vilkuilisi toisten perään, häpeäisin häntä, ja itsenikin tuntisin todella noloksi, kun tuollaisen kanssa olisin yhdessä. 

Jos mies pettäisi, niin olisin vihainen siitä että hän rikkoi lupauksensa, ja valehteli minulle.

Jne.

Siinä vaiheessa kun oma suhde oli alkuvaiheessa tunsin kyllä silloin tällöin mustasukkaisuuden pistoksia joissain tilanteissa. Mies oli ollut suhteissa ennenkin ja hän on sitä tyyppiä että naiset kyllä hänet huomioi. Kyllähän siinä omaa epävarmuutta ja riittämättömyyttä oli. Käytöksellään mies ei ole koskaan antanut aihetta mustasukkaisuuden, mutta voin kuvitelka että mikäli luottamusta välillämme ei olisi niin olisin helposti mustasukkainen hänestä.