Elämänpiirini SUPISTUU supistumistaan

Tämä on positiivista ja kehityspsykologian näkemysten mukaan luonnollista kehitystä, ei ongelma. Ongelma se on vain jos ihannoi nuorten tapaa pyrkiä "laajentamaan" elämänpiiriään ulkoisesssa maailmassa. Mutta meidän iässä sellaisen aika alkaa olla ohi ja elämässä on aika keskittyä henkiseen ja sisäiseen.
Silloin pienestä arjesta voi tulla valtava nautinto, nykyhetken pienistä aistimuksista. Ei enää kaipaa urasaavutuksia tai elämyksiä tai suuria tunteitakaan, kaikki mitä on tässä riittää. Katuvalossa kimaltavat jääkiteet, kastepisarat, lämmin suihku tai takka, hyvä ruoka, kaikki sellainen tuottaa niin suurta nautintoa että mitään ei kaipaa lisää.

Mutta tähän on usein vähän tuskainen siirtymävaihe, koska tosiaan nykymaailma ihannoi nuorten tapaa nähdä maailma ja sitä että pitää saavuttaa, mennä, tehdä. Siksi moni ajattelee että luontainen kääntyminen SUPISTUMAAN ulkoisessa mutta rikastumaan henkisessä on jokin ongelma, masennusta tai muuta. Mutta se on hyvä vaihe sitten kun sen hyväksyy täysin, että näin käy enkä taistele vastaan enkä leimaa sitä ongelmaksi.