Keittiöpsykologit, diagnosoikaa minut!
Eli silloin kun minulla on tapailua meneillään jonkun miehen kanssa, tulkitsen kaikkia mahdollisia hänen eleitään. Jos olen huomaavinani jotain joka mielestäni kertoo kiinnostuksen lopahtamisesta, niin menen ihan pois tolaltani. Eli jos havaitsen hänellä esim. epäinnokkaampia viestejä, lyhyempiä viestejä, vähemmän hymiöitä, viestejä harvemmin, lyhyempiä puheluita, livenä vaisumpi kuin yleensä tms. Tulkitsen kaikkea mahdollista ja olen aina varma, että kaikki pienimmätkin muutokset ovat merkkejä siitä, ettei häntä enää kiinnosta.
Menen siis ihan pois tolaltani jos havaitsen jotain tuollaista. Tulee ihan käsittämättömän tuskallinen olo, en pysty syödä enkä voi keskittyä yhtään mihinkään muuhun kuin pelkäämään että hän ei enää halua olla kanssani. Eihän tämä voi mitenkään olla normaalia, en ole koskaan kuullut että kukaan käyttäytyisi näin. Olen mestari piilottamaan nämä tunteet eikä kukaan tiedä että olen tällainen. Sitten jos se mies vaikuttaa kiinnostuneelta, olen ihan normaali. Ja jos menee vaikka vuosia niin ettei ole mitään miesjuttuja, niin mielialani on täysin normaali koko ajan eikä tule mitään tunnekuohuja. Olen lukenut esim. epävakaasta persoonallisuushäiriöstä, mutta eikös sen pitäisi oireilla koko ajan, eikä pelkästään ns. romanttisissa suhteissa?
Kommentit (17)
Tässä minun diagnoosini aloituksestasi
Epävakaa persoonallisuus näyttäytyy usein vahvimmiten juuri sosiaalisissa suhteissa. Onko sinulla muita oireita, siis muualla? Miten sulla esim ystävyyssuhteet toimivat? Onko pitkiä ystävyyssuhteita vai pätkäystäviä ?
Alkoholistiperheessä kasvanut surkean itsetunnon omaava ylianalysoija.
No, lähinnä nyt tulee mieleen sellainen, että jompikumpi tai molemmat vanhempasi ovat joskus hylänneet sinut tai osoittaneet ettet riitä omana itsenäsi. Siitä saattaa johtua tuo hylkäämisen pelko aikuisiällä. T. Kokemus
Ei tuo persoonallisuushäiriöltä vaikuta. Olet ehkä epävarma ja vaikkaisin, että aika nuori, ehkä hylkäämiskokemuksia taustalla?
Kaikkea ei kannata patologisoida. Epävarmuus uusissa suhteissa ja tunteiden kanssa on ihan normaalia. Kannattaa keskittyä miettimään, miten voisit hallita paremmin epävarmuuden ja pelon tunteita, ehkä vahvistaa itseluottamustasi? Myös avoimuus ja rehellisyys kannattaa. Silloin ei tarvitse arvailla, vaan voisi epävarmuuden yllättäessä kysyä toiselta, että onko kaikki kunnossa, kun minulle tuli puhelusta/viestistä tällainen olo.
Ovatko vanhemmat eronneet kun olet ollut pieni? Onko joku sinulle tärkeätai läheinen ihminen poistunut/hylännyt? Pelkäät menettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus näyttäytyy usein vahvimmiten juuri sosiaalisissa suhteissa. Onko sinulla muita oireita, siis muualla? Miten sulla esim ystävyyssuhteet toimivat? Onko pitkiä ystävyyssuhteita vai pätkäystäviä ?
Minulla on pitkiä ystävyyssuhteita ja ne ovat ihan normaaleja, niihin ei liity minkäänlaista draamaa. Näitä ongelmia ei ilmene missään muissa sosiaalisissa suhteissa, kuin esim. tapailussa ja parisuhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä minun diagnoosini aloituksestasi
Neuvostoliitossa ei ollut homoja eikä siellä käytetty huumeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epävakaa persoonallisuus näyttäytyy usein vahvimmiten juuri sosiaalisissa suhteissa. Onko sinulla muita oireita, siis muualla? Miten sulla esim ystävyyssuhteet toimivat? Onko pitkiä ystävyyssuhteita vai pätkäystäviä ?
Minulla on pitkiä ystävyyssuhteita ja ne ovat ihan normaaleja, niihin ei liity minkäänlaista draamaa. Näitä ongelmia ei ilmene missään muissa sosiaalisissa suhteissa, kuin esim. tapailussa ja parisuhteessa.
Sitten kyse ei varmaankaan ole mistään persoonallisuushäiriöstä, vaan esimerkiksi vain siitä, että ehkä sinulla on huono itsearvo/itsetuntemus/jne ja vähän epämääräinen kiintymyssuhde. Ja ehkä jotain tuollaista katastrofiajattelua myös.
Huono itsetunto ja epävarmuus. Kiintymyssuhdehäiriö?
Ei sulle mitään diagnoosia voi pelkästään tuon perusteella antaa.
Ja monissa "sairauksissa" on samankaltaisuuksia.
Minä paljastuin autistiksi vasta aikuisena. Psykiatrialla vieläkin menee puurot ja vellit sekaisin kanssani kun en koskaan vastaa käsitystä.
Joskus sain diagnoosin persoonallisuushäiriöstä jota minulla ei ollut. Siitähän sitä hämmennystä myös tuli. Joskus diagnoosit aiheuttaa enemmän haittaa etenkään jos ei ymmärretä että ihminen on kokonaisuus eikä diagnoosin määrittelemä paketti.
Ei tuo sinun olemisesi "normaalia" olekaan mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Kärsit itse ja varmaan haluat sen loppuvan.
Tsemppiä. Ei oo helppoja juttuja nämä mielen ihmeet...
Vierailija kirjoitti:
Ovatko vanhemmat eronneet kun olet ollut pieni? Onko joku sinulle tärkeätai läheinen ihminen poistunut/hylännyt? Pelkäät menettämistä.
Vanhemmat olivat melko tunnekylmiä, isä ei ollut läsnä oikeastaan ollenkaan ja äitikin vain näennäisesti. En voinut koskaan kertoa huolia ja kaikkea vaan vähäteltiin aina. Usein toivon että olisin joku ”vähemmän älyllisempi” eläin kuin ihminen, niin ei tarvitsisi ajatella mitään. Tai ainakaan pelätä jatkuvasti hylkäämistä.
Ap
Kyökkipsykologian erikoisluonteen mukaisesti diagnoosi on narsissi.
Voisi olla parasta, että perustaisit perheen kivan kissan kanssa.
Halauksia sinulle aloittaja. Ei varmasti ole ollut helppoa ja olen varma, että nykyiset ongelmasi johtuvat sinun taustastasi. Olet varmaan vielä nuori, joten sinulla on hyvin aikaa korjata ajattelutapojasi. En ole mikään terapeutti, mutta seuraavan kerran kun se hylkäämisen pelko aktivoituu, voisit yrittää ajatella että tunteesi johtuvat ainoastaan siitä pelosta eikä sillä luultavasti ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Tilanteesi ei ole oma vikasi, vaan vanhempiesi kaltoinkohtelun seurausta.
Tsekkaappa ristiriitainen/pelokas/jäsentymätön kiintymyssuhde. Selittää paljon.
Vierailija kirjoitti:
Tsekkaappa ristiriitainen/pelokas/jäsentymätön kiintymyssuhde. Selittää paljon.
Tein jonkun testin tuohon liittyen ja sen mukaan mulla olisi kaoottinen kiintymyssuhde, kiitos vinkistä, tämä vähän auttoi ymmärtämään asioita.
Ap
Olet epävarma ja roikkuvaistyyppinen. Ehkä myös romantiikkaan taipuvainen. Uskalla kertoa miehelle rohkeammin odotuksistasi ja toiveistasi, iloisesti.