Mitä tyhmiä asioita teidän lapsuudessanne oli?

äiti tai isä ei koskaan "saatellut" mua nukkumaan. Siis jos oltiin jossain kylässä, piti aina itse mennä pesulle ja nukkumaan ihan vieraaseen paikkaan. Esim. muistan tätini luona kun mut laitettiin nukkumaan vinttiin yhteen erilliseen huoneeseen... Kukaan muu ei nukkunut siellä vintissä ja mun piti yksin kiivetä sinne ja alkaa vaaan nukkua. Sanoin äidille, että en uskalla mennä ja äiti vaan vastasi, että "höpöhöpö, menet sinne nyt vaan!".



Tämän takia huolehdin aina omat lapseni nukkumaan kylässä: autan iltapesuissa ja saatan nukkumaan, makoilen vaikka vieressä kunnes nukahtavat.

oli pähkinälevitettä eikä siitä riittänyt tarpeeksi neljälle lapselle. sai laittaa ihan liian ohuesti leivälle. söin sitä sitten salaa suoraan purkista.

takana oli aivan ihana puutarha kukkaniittyineen ja omenapuineen. Ollessani 1-5lk puutarhaan oli oppilaille ehdoton pääsykielto. Ollessamme 6lk aikuiset kuitenkin ymmärsivät, ettei ole oikeasti olemassa mitään järkisyytä miksei oppilaita voitaisi päästää sinne. Aidat kaatuivat vihdoinkin ja välituntialue laajeni tuonne ihanaan puutarhaan.

No suht idiootteja oli nää:



-Syötiin jättimäisiä merkkareita ja kerran yksi lapsi meinasi tukehtua sellaiseen. Oneksi naapurin poika sattui paikalle ja auttoi. Olimme siis 5-7 v ihan itsekseen.



- Saatoimme kulkea melko itsekseen tosi rauhallisella asuinalueellamme. Lähellä oli Helsingin Mätäjoki, joka siis 20 cm -1 m syvä, mutta ei meistä kaikki toki olleet uimataitoisia kun ympäristössä seikkailtiin. Pikemminkin uhkana oli "bludaus" eli kastuminen tuossa ojassa. Jos täällä puhuu, että lapsi saa mennä purolle ekaluokkalaisena, on se melkein lastensuojelutapaus.

kun yrittäjävanhemmat laskivat kaiket illat jotain, muistan aina laskukoneen raksutuksen kun se tulosti kuittia. Vanhemmat lopettivat paperiasiat ja laskemisen vain uutisten ajaksi joten söin itsekseni iltapalan ja menin yksin nukkumaan, olisin tahtonut huomiota pitkän tarhapäivän jälkeen ja tehdä joskus jotain kivaa. Myös isän juopottelu ja väkivaltaisuus äitiä kohtaan olivat tietenkin kamalia lapselle. Ylipäätään ilmapiiri oli ahdistava ja kireä.

Meillä sai ala-asteella puolituntia jälki-istuntoa jos tallasi nurmikolle. Piti siis pysytellä asfaltoidulla pihalla tai pihalla olevassa metsikössä.



En edelleenkään tajua mistä moinen johtui!!

koulussa saanut viheltää.

1)Juustokeitto (pahaa kuin mikä!)



2)Punaiset vaatteet (tyttölapsella niin kivoja, yäk inhosin niitä)



3)Patamalliin leikatut hiukset (äidin mielestä niin kätevät mulla)



4)Ja lapsuuden trauma, kun en saanut poikanukkea. Kaikilla kavereilla oli, mutta mä vain en saanut.

opettajat olivat meille lapsille "opettaja Mäkinen" ja "opettaja Virtanen". Kummatkin eläkeiässä fiilistelemässä omia koulumuistojaan. Siksi meidän piti nousta seisomaan vastatessa. Aamunavaukset olivat paatoksellisia ja yleensä 15-30 minuuttia pitkiä. Välituntia ei aina "ehditty pitää", sen päätti opettaja.

harrastanut. Jos ehdotin jotain muuta se ei sopinut. Minun piti kutsua kiusaajat synttäreilleni, koska "ketään ei saanut jättää kutsumatta". Kotona en saanut olla oma itseni, koska olin vanhempien mielestä niin ärsyttävä. Isän kanssa ei saanut olla eri mieltä, ettei hän suutu. Lapset eivät saaneet olla pahalla tuulella, mutta äiti sai näyttää tunteensa heittämällä astioita seinään ja isä sai lyödä ja huutaa naama punaisena, koska "se nyt on tuommoinen".

-Opettaja veisasi aamunavauksessa virsiä ja soitti harmonia. Kaameata kuultavaa.¨

-Pahakin ruoka piti syödä kaikki. Jostain kumman syystä se auttoi kehitysmaiden nälkäisiä lapsia.

-TV-uutiset tulivat kummaltakin kanavalta, kauheaa pakkosyöttöä.

-Neuvostoliiton ja itäblokin ylistys joka käänteessä.

Me käytiin tosi harvoin missään tekemässä vanhempien kanssa juttuja. Siis tyyliin pulkkamäessä vanhempien kanssa, tai hiihtämässä tai pyöräretkellä.



Reissasimme ulkomailla ja kävimme kylässä, mutta vanhemmat eivät leikkineet ja puuhanneet meidän lasten kanssa.



Samoin ulos me menimme tosi pieninä keskenämme. Tietysti se oli maan tapa 1970-luvulla. Mutta muistan sen, että seistiin siskon kanssa tönköiksi vuorattuna talvella ulkona lumihangessa. Mun mielestä ulkona oli tylsää, mutta se varmaan johtui siitä, että me ei tiedetty mitä oltaisiin leikitty eikä meillä ollut kavereita, kun asuttiin maalla.



Mä muistan sen, että opin vasta koulussa monta leikkiä. Siis ihan sellaista kuin polttopallo tai kahden tulen välissä.

Jos äiti oli vihainen, ei saatu mennä siskon kanssa ulos, että äidillä oli joku, kenelle saattoi raivota. Kun piti siivota huona ja mulla oli parvisängyssä leluja, mun piti saada kaikki alas samalla kertaa. En saanut heittää alas niitä ja koitin selittää, etten saa niitä samalla kertaa, kun muuten en voi pitää itse kiinni, kun tulen alas. Eipä tehonnut.



Kerran oli yksi sukka hukassa. Äiti sanoi, että mun on löydettävä se, ennen kuin hän tulee kaupasta tai saan ympäri korvia (mikä muutenkin tapahtui usein ja hyvin mitättömästä syystä). Onneksi löysin. Lisäksi jos ei tehty mitä äiti sanoi, uhkasi aina myydä meidän tehtaalle töihin, jossa käytetään lapsityövoimaa eikä anneta lapsille ruokaa...

ala-asteen pihassa omenapuita, joihin tuli aina tosi paljon omenoita. Niitä EI ehdottomasti saanut mennä ottamaan. Ehkä kerran syksyssä keittäjä jakoi jokaiselle omenan. Loput mätänivät puun alle.

Ollessani 1-5lk puutarhaan oli oppilaille ehdoton pääsykielto.

Sisäiikuntatunneilla ei saanut pitää jalkineita (eikä tietenkään sukkia) vaan oli oltava paljain jaloin, ettei salin "kallis parketti" mene pilalle. Syyliä oli sitten jaloissa yhdellä jos toisella, yök..

Lautanen piti syödä tyhjäksi (vaikka itkun kanssa), koska kehitysmaissa ei ollut ruokaa. Periaatteen ymmärrän, mutta mitä tuo auttoi?

kyläpaikkoihin joissa oli ikäloppuja aikuisia ja ei leluja, loputtomille rengasmatkoille kuumassa pikkuautossa ym. Aikuiset oli läsnä, mutta ei pahemmin tehty lasten juttuja.

-joka päivä piti syödä lautanen tyhjäksi (keittäjä laittoi ruuan lautaselle). Perjantaina sai karkin, jos oli tyhjentänyt lautasen joka päivä. Minä en saanut alakouluaikana yhtäkään karkkia...

-3-4 luokan tytöt eivät saaneet osallistua liikuntatunneilla "vaarallisiin" lajeihin, kuten pesäpalloon, jääpalloon tai jalkapalloon, vaan saivat katsella vierestä... (koulumme oli pieni kyläkoulu, jossa oli vain kaksi luokkaa: 1-2 ja 3-6. Lentopalloa ja koripalloa pelasin ensimmäistä kertaa yläasteella.

en viihtynyt yksin iltaisin, kun mutsi lähti tanssimaan ja sanoi, että faija tulee pian. Mutta aina kesti ja kesti........

ala-asteella kuin kaksi urheilulajia, pesäpallon ja hiihdon.



Alaluokkien naisopettaja ei antanut käyttää mitään liikuntavälineitä, ettei ketään satu. Yleensä oli sisäliikuntaa tamburiinin tahdissa ja voimisteluliikkeitä. Puolapuille ja köysiin ei ollut asiaa. Ei myöskään pihaan, jos yläluokkalaiset pelasivat ulkona. Juoksentelu ja kiinniottoleikit olivat ehdottoman kiellettyjä. Joskus tehtiin luontoretkiä.



Yläluokan opettajalle oli vain kaksi lajia, pesäpallo ja hiihto. Talvella oli normaaliliikunnan lisäksi hiihtopäiviä yleensä 1-2 kuukaudessa. Silloin siis hiihdettiin koko päivä, syömässä käytiin tai oli jotain eväitä. Tähänkin yhdistyi joku luonnontarkkailufunktio, maalaiskoulussa kun virikkeelliset havaintovälineet oli hakusessa.

pelotti aina jos oli pahaa ruokaa ja faija pöydässä... Onneksi mutsi oli fiksumpi. Oman lapseni ei tarvitse kuin maistaa.