Vuosi 2019 on muistoissa onnellisena vuotena

Samoja ajatuksia minullakin. Aiempi elämä oli turvallista. Alkaa vain entinen normaali elämä unohtumaan. Koko ajan pitää varoa koronaa, nyt vielä sotaa.

Nyt on pyrittävä elämään hyvissä muistoissa ja siinä turvallisessa entisessä tunnelmassa, ja on elettävä tätä hetkeä.

Toivon, että kulutusjuhlat lainarahalla loppuvat nyt. Oikeat arvot nousevat pintaan.

Kun nyt ajattelen niin itseasiassa elämäni on ollut täynnä pääosin itse kehitettyjä ongelmia ja kriisejä vuoteen 2019 asti. Jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää, niin olisin kiskonut pääni perseestä ja elänyt järkevästi ja itseäni sekä läheisiäni kunnioittaen ja tehnyt kunnollisia valintoja. 

Joo vaikka se oli tosi raskas vuosi. Odotin niin kovasti seuraavaa vuotta ja olin varma, että sitten helpottaisi ja aurinko paistaisi minullekin.

Mutta mitä sainkaan! Ja siitä lähtien on ollut ihan kauheaa ja pahenee vaan.

Niin totta!

Kyllä. 2019 olin saanut pikkuyrityksen pyörimään, myynyt asunnon, eka krt. elämässä olin talven ulkomailla, ja luulin että niin olisi tulevaisuudessakin.

Nyt on kuvitelmat toiset. Oletan pysyväni Suomessa, sinnittelen pikkuyrityksen kanssa, uutta asuntoa ei tullutkaan koska korona romahdutti tulot, sotatilanne Euroopassa itselle niin kova pala että en haaveile minkäänlaisesta luksuksesta (matkailu) tulevaisuudessa. Kaikki muuttui.

En edes toivo muuta kuin jonkinlaista elinkeinoa, rauhaa ja että Suomi ei ajaudu muihinkaan selkkauksiin.

2019 oli tähänastisen elämäni onnellisin vuosi. Haikein mielin muistelen tuota vuotta ja noin miljoona kertaa olen ikävöinyt takaisin. 2020 alkoi synkkänä ja ahdistavana.