Elämästä tuli yksi vankila

Pääseekö tästä tunteesta ollenkaan eroon? On tuntunut siltä jo jonkun aikaa. Olen pyrkinyt elämään omannäköistä elämää ja tehnyt myös aika rohkeita päätöksiä (muuttanut pari kertaa ulkomaille, vaihtanut alaa jne.) - siis nuorena. Nyt keski-ikäisenä perheenäitinä tunnen oloni kuin häkkilinnuksi, joka ei voi kovin paljon päättää omasta elämästään. Oikeastaan tuntuu, että menetin osan itsestäni jo pitkän parisuhteen myötä.

Ehkä olen masentunut, ehkä en, tältä kuitenkin tuntuu.