Lue keskustelun säännöt.
Minua häiritsee se, kun kotona on muita
31.03.2022 |
Tämä on ongelmallista, kun en asu yksin. Tuntuu, että perheenjäsenet häiritsee enkä voi olla omissa oloissani, rentoutua ja keskittyä vaikka johonkin kivaan tv ohjelmaan. Vaikka kukaan ei siis puhuisi mitään minulle tai toisilleen, mutta jotenkin se muiden pelkkä läsnäolo saa oman mieleni häiriintymään. Ehkä tuntuu osaksi siltä, että tekemisiäni kytätään ja valvotaan. Nautin niistä harvoista hetkistä, kun saan olla kotona täysin yksin. Silloin voin vasta kunnolla rentoutua ja pääsen sellaiseen rauhalliseen olotilaan.
Onko tämä normaalia? En tiedä mitä tekisin, pitäisi varmaan alkaa erakoksi kun kerta muiden läsnäolo on minulle niin häiritsevää.
Kommentit (19)
Vasta avioeron jälkeen ymmärsin, kuinka paljon voikaan nauttia yksinolosta. Ei enää ikinä yhteistä kotia kenenkään kanssa, se on varma asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuon olotilan. Ihanaa olla väillä yksin kotona. Tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä mitään.
Ketä nuo muut perheenjäsenet ovat? Asutko puolisosi kanssa? Vai asutko vielä vanhempiesi kanssa?
Rakastan hiljaisuutta ja kotiani !
Introvertin ei kannata asua muiden kanssa. Seurustella voi, mutta eri asunnoissa pitää olla.
Ap, pääset asumaan yksin heti kun täytät 18. Tai ehkä jopa aiemmin, jos sinulla on joustavat vanhemmat. Malta odottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua häiritsi pitkään sama ja ne oli parhaita hetkiä kun sai olla yksin kotona. Sitten muutin kolmekymppisenä omaan asuntoon ja ihmettelin, miksen tehnyt niin jo paljon aikaisemmin.
Olen ihan samanlainen. Tuntuu etten pysty olemaan oma itseni ja keskittymään rauhassa mihinkään jos joku on paikalla. Omalla kohdallani tämä joku on lapseni, joten usein en ihan oikeasti pystykään keskittymään mihinkään kun kaikenlaisia keskeytyksiä tulee jatkuvalla syötöllä. Mutta sama juttu oli aikoinaan miehenkin kanssa vaikkei hän huudellutkaan äitiä. 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sama. Asun yksin.
Olen suht isosta perheestä, ja vaikka olen aina rakastanut perheenjäseniäni, teininä oli ihanaa jos sain olla viikonlopun yksin kotona, kun muut olivat vaikka mökillä. Tein ruokaa, kävin saunassa ja katselin elokuvia. Ei tullut kuuloonkaan, että olisin vaikka kutsunut jonkun kaverin meille. Halusin nimenomaan olla yksin.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Siksipä asun yksin. Parasta aikaa elämässäni lapsuuden jälkeen on ollut aika, jolloin olen asunut yksin. En vapaaehtoisesti muuta enää kenenkään kanssa samaan kämppään. Ainoa paikka, missä saa olla rennosti ja aidosti oma itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän sitä pornoa voi katsoa jos muita on paikalla. Oma rauha on tärkeää.
Vuorotyöntekijänä olen tänään nauttinut vapaasta yksin. Puoliso meni töihin ja lapset kouluun. Koulun jälkeen lapset meni kavereille, perhe kävi vain syömässä, tein ruuan. Sit taas hävis kaikki, olen taas yksin. Sohvalla mennyt koko päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On täysin normaalia. Sinulle sopisi oma koti parhaiten tai yksi perheenjäsen joka ei valvo /kyttää millään tavalla, hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Olen introvertti, asun yksin. Rakastan sitä, kun saan olla omissa oloissani. Koti on aina puhdas ja siisti, kukaan ylimääräinen ei ole täällä sotkemassa.
Minua on kritisoitu siitä, että viihdyn paljon ihan vain keskenäni.
Miksi minä en saisi olla minä?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Tosin kaikkeen tottuu.
Minä rakastan rauhaa yli kaiken. Tykkään olla sosiaalinen töissä ja koulussa ja silloin on mukavaa, kun on elämää ympärillä. Harvemm kaipaan elämää ympärilleni enää kotona. Korkeintaan kissaa voin kaivata, mutta sen pitää osata myös nukkua. Aina kun rakas kissani nukahti, liikuin varpaillani kotona ettei se heräisi ihan heti XDDDDDD. Voi kun on ikävä kissua.
Kyllä minusta on toisinaan ihan kiva olla hälyisissä paikoissa, kunhan ne ovat julkisia. Valitsen nääs asuinpaikkani aina sen mukaan, että häly ei jatku enää kotona. Kyllä minä kestän vaikka pari tuntia shoppailua jossain ja sen jälkeen loppupäivä/-ilta oman kodin rauhassa.
Siihen on syynsä, miksi asun yksin. En voi ymmärtää, miten ihminen, joka viihtyy parhaiten yksin, päätyy perustamaan perheen.
Vierailija kirjoitti:
Introvertin ei kannata asua muiden kanssa. Seurustella voi, mutta eri asunnoissa pitää olla.
Miksi ei?
t. introvertti, joka nauttii suuresti perhe-elämästä, kun saa välillä myös omaa aikaa
Arvostan yksinoloa kotona, kun kaipaan ja nautin yksinolosta.
Joskus on kiva jutella miehen kanssa, kun tuntuu, että pakahtuu ja kaipaa juttuseuraa.
Asun aviomiehen kanssa. Hänellä on oma yritys, jonka toimisto ja varasto on kotona. Lähes viikottain hän käy yhden yön työmatkoilla. Minulla on epäsäännöllinen vuorotyö.
Olohuone ja keittiö on meillä samaa tilaa. Haluaisin kuunnella keittiössä radiota, mutta jos mies seuraa vieressä tv:tä, radio on usein kiinni. Minua miellyttää enemmän erillinen olohuone ja keittiö, kuin samaa tilaa oleva.
Sama juttu mulla. Olen niin nauttinut tällä viikolla kun olen ollut lomalla ja lapset koulussa. Olen saanut muutaman tunnin / päivä olla ihan omassa rauhassa. Tämä on harvinaista ja olen pystynyt rentoutumaan tällä viikolla ihan eri tavalla.