Miten auttaa/tukea synn.jälk.masennuksesta kärsivää tuttua?

Eli tarjoudu antamaan konkreettista apua. Vie hänen lapsiaan joskus ulos, tarjoudu imuroimaan tai tekemään ruokaa. Myös yhteyden pitäminen ja ulos pyytäminen on tärkeätä. Masennuksesta ei välttämättä tarvitse alkaa puhua, kunhan häneklle välittyy tunne, että haluat vilpittömästi olla mukana ja auttaa pahimman yli (tekemättä itsestäsi jeesustelija-hurskastelijaa eli ns. hyvää ihmistä).

Pistänkin heti huomenna viestiä koska voitaisiin nähdä :)

Mun mielestä voisit ihan suoraan kysyä, että haluatko että masennuksesta puhutaan vai ei.



Ja voit kysyä ihan suoraan, että haluaako hän millaista tukea. Voit vaikka tarjoutua tuomaan ruokaa, viemään lapsia ulos, hakemaan äitiä lenkille tms.



Masentunut ei välttämättä itse osaa miettiä mikä on paras tapa sun auttaa. Ehdota itse vaihtoehtoja, jolloin masentunut voi itse sanoa vaan juu tai ei.



Kannattaa myös sanoa, että et loukkaannut vaikka hän peruuttaa viime hetkessä tai sanoo ei. Masentuneena ei vain aina jaksa.



Voi olla hyväksi vaikka lähettää silloin tällöin tekstiviesti, jossa kyselet kuulumisia tms. Tai soitat puhelimella. Masentunut voi sanoa, että haluaa jäädä rauhaan, mutta parantuminen taas vaatii sitä, että on elämässä kiinni ja on sosiaalisia suhteita.

Ja tarjoa apua suoraan. Älä sano, että voit soittaa minulle, vaan ehdota suoraan, että jos vaikka huomenna tulisin auttamaan.



Luulen, ettei itse jaksa pyytää apua tai organisoida apua.

Tiedän itsestäni, ettei tule yksin lähdettyä vaikka sillä olisikin parantava vaikutus.