Anopin "kilpailuhenkisyys", puuh.

Ap:n anoppikin on joka lapsen kohdalla hokenut, että lopeta jo se imetys, että hänkin saa vauvan joskus yöksi. Nuorimman kohdalla sanoi kun vauva oli oksennustaudissa että se oksentaminen johtuu imettämisestä, olisi parempi lopettaa. :) On heillä muitakin lapsenlapsia, eikä omien tyttöjen lapsia oteta samalla tavoin huomioon. Eli ei ostele heille älyttömästi tavaraa, eikä vaadi lapsiakaan jatkuvasti "hoitoon".



Vaikka täällä selkeä viesti on se, että ei se haittaa vaikka anoppi ostelee. Minua haittaa että lapset luulevat että tavaraa täytyy olla ja paljon. Ja jos sukset ja muut voi ottaa kotoakin kyläreissulle mukaan, niin ei ole mitään järkeä.



Aikaa saavat viettää lapsiemme kanssa sen verran kuin haluavat ja ehtivät. Eikä minulla ole kiinnostusta puuttua joka asiaan, syövätkö nyt aina terveellisesti siellä tai jääkö hampsut kerran pesemättä. Mummola on mummola ja koti on koti...

mummi vaan ei osaa itse miettiä eikä päättää mitä ostaa lahjaksi ja ostaa sitten tavaraa mistä itse olette juuri puhuneet... Mutta tuo äidiksi-kutsuminen on aika paha. Ei ole normaalia. Sinuna keskustelisin vakavasti anopin kanssa tai pistäisin miehen keskustelemaan.

Oikeasti. Siis kutsuvatko lapset häntä mummolassa äidiksi, ymmärsinkö oikein???

Mitä nyt ajattelen omaa toimintaa suvun kanssa niin kun puhutaan että hankin maalausvälineitä, niin niitä voi muutkin hankkia kun puuhasta pidetään!



Kun ääneen sanon mitä lapsi haluaa lahjaksi niin enhän minä ainakaan sitä itse ole ostamassa lapselle!

Minun lapsille on tuon turkanen KUKA lelun hankkii; minä vai pappa. Pointti siinä että jos sanon Martti haluaisi semmosen sinisen auton niin enkai minä sitä sitten enää osta -kun esitin toiveen toiselle!?!

Minä näen tuon ihan suoranaisena vittuilunasi mummille! MINUNHAN se lelu piti ostaa, hanki sinä omat lahjat. Jos sun on noin vaikea olla, niin älä kerro mitä lapsi haluaa että "sinä ostat" vaan kerro jatkossa niinkuin me muutkin normaalit ihmiset: lapsi kaipaa tälläsen lelun X, jonka voit hankkia jos muuta et keksi!! Ja silloinkin se LAHJA on lahja ja jokanen päättää viekö sen vai muun.



Minusta suksien hankkiminen mummolaan on vaan hyvä: lapsi pääsee lisää hiihtämään, sinne ei tartte omia raahata jne.



Varsinainen tosikko olet. Kuulostat ihan siltä mammalta joka jonkun aikaa valitti miten mummo pilasi päivän kun lässytti yökylästä.

Kerro: oletko ihan tosissasi vai provoiletko? Hanki vaikka joku kiva työ itsellesi.

tuo että mummo vaatii itseään kutsuttavan äidiksi, kuulostaa erittäin sairaalta käytökseltä. En ole psykologi enkä psykiatri, mutta voisin veikata, että hänen psyykeensä ei ole aivan kunnossa, jos hän tuollaisia lapselta vaatii.

Mummo ei oikein tiedä, mitä lapset tarvitsevat, miten viihtyisivät, ja siksi ostaa samaa myös mummolaan (värityskynät, sukset).



Mutta tuo, että lasten pitäisi kutsua mummoa äidiksi, ei kyllä ole oikein. Ja tekisi mieleni sanoa, ettei ole normaalia, vaikka yleensä pyrin tällaista ilmaisia välttämään.

Mutta tuo, että lasten pitäisi kutsua mummoa äidiksi, ei kyllä ole oikein. Ja tekisi mieleni sanoa, ettei ole normaalia, vaikka yleensä pyrin tällaista ilmaisia välttämään.

se kuulostaa erittäin kieroutuneelta ja minusta jopa sairaalta. kuulostaa aika spookylta ja suoraan kuin jostain 4D kauhudokumentilta... Ilman muuta sinun mielestäni tulee puuttua siihen. Mummo ei ole äiti eikä hän saa vaatia että lapsi kutsuu häntä äidiksi. Kannattaa seurata mummon käytöstä, onko hän muuten realiteeteissa.

Anoppi ei pidä siitä, että hänelle "sanellaan" mitään eli tekee mitä tekee. Eikä hänestä eikä miehestänikään ole "niin vakavaa ja maailmoja kaatavaa", jos lapset sanoo mummiakin äidiksi. Niin, ei haittaisi, jos joskus vahingossa, mutta.. Miehen mielestä on hienoa, kun lapsilla on isovanhempien kanssa läheinen suhde. Mutta haluaisin edes jotkin rajat, mies taas ei... :(



Tuo lahjahommakin menee yleensä niin, että anoppi kertoo mitä ajatteli osaa vaikka pojalle. Joo, hieno idea. Kun kerron mitä meiltä toivoi, parin päivän kuluttua anoppi kertoo ohimennen "ai ostin muuten sellaisen pojalle". Pari kertaa on sattunut niin, että on joku lapsista on saanutkin saman lahjan. Sitten täytyy vaan niellä itse kiukkunsa kun anoppi touhottaa "kerroinhan sinulle että ostan tuollaisen..."

jos mummoa äidiksi kutsutaan, muuta kuin vahingossa. Ja jos ei kerran ole niin "vakavaa", niin eiköhän anoppi voi sitten pyytää olemaan kutsumatta itseään äidiksi...



Jos ei tuohon isompaan asiaan tulisi korjausta pronto, minä olisin varmaan niin v-mäinen että kertoisin kiusallanikin anopille "väärää tietoa" ja sitten hymyilisin vinosti kun anoppi ostelisi omituisia lahjoja lastenlapsilleen... Ainakaan en enää kertoisi hänelle, mitä oikeasti aiotte antaa lahjaksi.

mut tuo äidiksi kutsuminen. Hei, ihan tosi. Lapsilla on yksi äiti ja se olet sinä. Puhu itse tai laita miehes asialle, mut tuon on loputtava. Ja puhu myös lapsille - äiti on äiti ja mummi on mummi.

Eli kertoisin tahallani vääriä lahjatoiveita, ja todellakin laittaisin kapuloita rattaisiin eli lapset ei vierailisi mummilla niin useasti, jos haluaa kutsuttavan itseään äidiksi. Mä oon ainakin tarkka siitä, että vain ja ainoastaan mä olen äiti lapsilleni, myös puheessa. Isovanhemmat on isovanhempia.

Mitä mieltä miehes on jos lapset kutsuisivat sinun isääsi omaksi isäkseen?

sanoo itseään lapseni "äidiksi", koska varmaan on tottunut jo kutsumaan itseään äidiksi niin pitkään, että tulee niin luonnostaan. En ole siitä loukkaantunut, koska korjaa aina tuon virheen! :)

sanoo itseään lapseni "äidiksi", koska varmaan on tottunut jo kutsumaan itseään äidiksi niin pitkään, että tulee niin luonnostaan. En ole siitä loukkaantunut, koska korjaa aina tuon virheen! :)

mut tuo et HALUAA sanottavan. Kyllä munkin äidillä ja anopilla, joskus lipsahtaa, mut kummatkin kyllä korjaa. Ja tuo lipsahdus on ihan ok, sanonhan mäkin äitiäni edelleen äidiksi eli mummu kuulee samalla kertaa, kun minä sanon äiti ja lapset mummu eli ei ihme jos lipsahtaa.

hän vain haluaa että lapset viihtyvät ja päivittää heidän tekemisiään sen mukaan mitä kuulee sinulta. Äidiksi kutsuminen on kyllä outoa ja pöyristyttävää. Onko miehesi ainoa lapsi? Onko muita lapsenlapsia? Onko vaari kuvioissa?

onhan vain hyvä, että isoäiti ostaa myös mummolaan sellaista, mistä tietää lasten pitävä (eli samaa mitä sinä olet ostanut). Siinä en näe mitään omituista.

Lahjojen ostamisesta: älä enää kerro mitä olette ostamassa, sillä ratkaiset ongelman. Lapsella kai on useampia toiveita, kerro joku toinen toive isovanhemmille.



Nuo mielestäni vain kertovat, että lapset ovat tärkeitä isovanhemmille, anopilla taitaa olla myös kova tarve miellyttää lapsia. Anoppi on kenties hieman epävarma?



Sen verran vahva usko täytyy ihmisellä olla omaan äitiyteensä, ettei maailma kovasti hetkahda tai ajatus häiriinny jos lapsi kutsuu jotain muuta äidiksi. Eli en ymmärrä näitä kommentteja "vain minä olen lapsen äiti". Tottakai näin on, sitä eivät sanat vähennä.



Mutta: omituista on, että anoppi haluaa lapsien kutsuvan häntä äidiksi. Omituista on myös se, ettei miehesi näe asiassa mitään ihmeellistä. Miksi anoppi haluaa leikkiä lasten äitiä? Anoppi ei vaikuta kauhean tasapainoiselta.

Sinuna olisin tuossa tiukkana: lapsien ei tarvitse kutsua anoppia äidiksi, anoppi on isoäiti. Miehesi tulisi myös tajuta tämä.

Oma anoppini on aika lailla samanlainen, kaikkea tuntuu olevan kaksinkerroin. Tämä meni itse asiassa tosi pahaksi, ja kun puhuin suuni puhtaaksi anopille ja apelle, niin viikon päästä anoppi yritti itsemurhaa lääkkeillä. Takana sillä on kyllä vakava masennus ja sairaseläke. Tämän jälkeen en ole anoppini kanssa keskustellut lainkaan, kerran ollaan oltu mihen veljen luona samaan aikaan, mutta ei puhuttu. Pitkään lapsi, ainut lapsenlapsi kävi anopilla vain miehen seurassa, ja nykyään ei saa jäädä yksin anopin kanssa (tosin en pysty tätä valvomaan, mutta vastuu on miehellä ja appiukolla). Yökylässä saa tosin jo olla, jos appi on paikalla.



Pelottaa, että samoja lääkkeitä sattuu lipsahtamaan lapselle. Oikeesti, jotain voi tapahtua, ja anoppi voi olla sitä mieltä, että vienpä lapsen mukanani. Hulluista kun ei ikinä tiedä, tämäkin masennus piti olla hyvässä hoidossa.



Tapahtumiin kuului tietenkin myös imetyskateus ja se, että anoppi syytti minun hakevan turvaa lapsesta (imettämällä mummolassa 1,5 vuotiasta ja kun en antanut yökylään). Mulla on kuulemma myös maanis-depressiivisyyttä, asiantuntijahan se anoppi on.



Harmittaa, kun teki yrityksensä vain lääkkeillä, vaikka häkäkin olisi ollut mahdollinen. Mutta ei onnistunut, joten nykytilanteessa on elettävä.



Anoppi on kyllä hiukan epävarmakin. Ja täysi käsi keittiössä, vaikka tykkää kutsua kaikki syömään (palanut kinkkukiusaus ei edes riitä kaikille ja salaatit puuttuu). Mutta en enää välitä hänestä lainkaan, vaan mies saa hoitaa kaiken yhteydenpidon.



Toinen lapsi tulossa, mitähän tästä tulee, kun anoppi ja appi ei tule meille kylään, koska eivät ole tervetulleita, ja sairaalaan ei oteta isovanhempia. Ja minä en mene heille, ja vauvahan on täysimetyksellä, joten matkoihin menevän tunnin jälkeen ei taida anopin hoidossa olla kuin puolisen tuntia kerralla. Ei ole minun ongelma, sillä appivanhemmat eivät kuulu minun huolieni joukkoon.



Mutta suosittelen sanomaan anopille asiatsa, rauhallisesti ja järkevästi, ja jos ei kerralla tajua, niin toisen kerran ja kolmannen. Ja pidä huoli, että anopilla on myös muuta elämää kuin teidän lapsi/lapset, ja että lääkkeitä tai muita mukana viemisen mahdollisuuksia ei ole.