Megapitkän suhteen (ainoa?) hyvä puoli: voi keskustella ongelmista rehellisesti ja kaunistelematta, koska luottaa toiseen ja tuntee hänet

Juu, seksielämämme on epätyydyttävää, ja kaikenlainen kipinä/jännitys on kadonnut vuosia sitten, mutta ainakin voimme puhua asiasta vaimon kanssa suhteellisen neutraalisti ja asiallisesti. Ilman turhaa draamaa.

En voi sanoa olevani rakastunut vaimooni, mutta rakastan häntä. Haluanko häntä? Välillä. Mutta hän ei halua minua - tai seksiä ylipäätään. Kaikesta tästä voimme keskustella.

Miksi loukkaantuisin siitä, miltä vaimostani tuntuu? Enhän minäkään tunteitani valitse, korkeintaan voin tietoisesti vaalia ja yrittää herätellä positiivisia tunteita. Vaimoni ei jaksaisi vatvoa suhdeasioita, minua taas ihmissuhdeasiat ovat kiinnostaneet pikkupojasta asti. Ihmiset ovat erilaisia.

Kirjoitukseni pointti? Jos jompi kumpi meistä haluaa jossain vaiheessa lähteä omille poluilleen (hyvin mahdollista), ainakaan ei tarvitse lähteä ovet paukkuen, koska ongelmia on sentään yritetty selvittää.