Onko täällä palstalla ketään, joka on ollut yhtä köyhä lapsena kuin minä ja joutui

siis edes ulkovessaa?

kyllä meiän kaksiosta ihan pönttökin löytyi. mutta taisin olla tokalla luokalla koulussa, kun jouduin sateella laittaan muovikassit jalkaan lenkkareiden sisään, kun pohjat oli niin puhki ja uusiia kenkiä en saanut. ja taisinpa eräänä iltana laittaa kokeilu mielessä hammastahnaa näkkärin päälle nälissäni.. ei ollut hyvää..

kun lopulta pääsin lastenkotiin missä syömistä ei rajotettu, niin meni parisen viikkoa tankatessa raejuustoa ja kauraleipää.. joku vitamiinivaje?

se on lapselle pitkä ja pelottava matka.

Meille saatiin sisävessa, kun olin 13.



Mutta ei se mitään, sitä ei kukaan koulussa tiennyt. Se oli jo paljon näkyvämpää, että vaatteita oli niin vähän, että joutui usein menemään likaisissa kun ainoa vaihtovaate oli pyykissä. Äiti myös pienensi minulle vaatteita aikuisten vanhoista, ja tämä oli aikaa, jolloin tuunaus ei ollut laisinkaan suosittua. Kaikki näkivät, että vaatteissani oli jotakin outoa, ja esim. selkääni piirreettiin liidulla sen takia.

asti asuin ok-talossa, jossa ei ollut viemäröintiä.

Vesi haettiin kaivosta ja kylvettiin pihasaunassa. Navetan takana oli ulkohuussi, mutta lapset saivat toisinaan pissiä ämpäriin sisällä.

Sähköt sentään oli siinäkin talossa.



Olin 8-vuotias kun muutettiin kaupunkiin, vuokra-asuntoon sellaiselle alueelle mihin kukaan ei vapaaehtoisesti lähde. Siellä oli meno hieman rajumpaa kuin salatuissa elämissä, mutta sisävessa siellä sentään oli ;)



Mutta ihan oikeasti se sisävessaton ok-talo maaseudulla oli parempi paikka lapsille kuin kaupungin vuokrakasarmi.

En kyllä siitä mitään traumaa saanut...

minulla oli yläasteikäisenä yhdet ainoa farkut. muitakaan housuja ei ollut. Itse en ollut tajunnut että asiassa on jotain poikkeuksellista, ennen kuin kaverit alkoivat huomautella, että miksi housuni ovat niin kuluneet... sitten sanoin äidille ja taisin saada toiset housut.

jossa ei ollut sisävessaa.