Lue keskustelun säännöt.
Sain kutsun rippijuhliin, mutta en ole näynyt ko. lasta kuin kerran vauvana. ov
19.02.2010 |
Juhliin on matkaa monta sataa kilometriä. Kaikki on niin vieraita. Mitenköhän on pitäisikö mennä vai jättää menemättä?
Olen tässä pohtinut vaikuttimia molempiin suuntiin...
Kommentit (6)
Hänen äitinsä oli nuoruuden tuttuni. Muuttivat sitten kauas pois ja yhteyttä ei juuri pidetty. Aluksi joulukortteja/paketteja, sitten sekin kuivui.
Nyt sain siis kutsun rippijuhliin.
Mielenkiintoa olisi jollakin asteella, mutta hirvittää se matkan pituus. Ja onhan kaikki ihmisetkin muuttuneet...
Kulujakin tietty tulisi aikaslailla, matkat, majoitus, vaatteeet, lahjat ...
Apua, mitä teen?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samalla nuoruuden muistoja ja pitää jatkossa sitten yhteyttä.
Samalla voisi muistella vanhoja. Ja saisit kunnialla hoidettua kesken jääneen kummin tehtäväsi tavallaan loppuun.
Mä en kutsunut lapsen unohtanutta kummia ollenkaan.
Mä en sinuna tosin kehtaisi mennä.
Mä en kutsunut lapsen unohtanutta kummia ollenkaan. Mä en sinuna tosin kehtaisi mennä.
Minähän lähetin niitä paketteja vuosia. Sitten he muuttivat uudelleen ja asiat kuivuivat, kun ei yhteydenottojakaan tullut enää sieltäkään pän. Osoitteetkin puuttuivat.
Vauvan toki kerran näin. Mutta olisin toivonut muutakin yhteyttä myös sieltä päin. Syytä en kuitenkaan ketään. Tämähän olis siin "vain " nuoruuden tuttuni ja hänen lapsensa. Tuttuni on tehnyt elämän kierroksen, nyt silloinen vauva pääsee ripille.
Sydämessäni olen muistanut tuotakin lasta.
Täytyy vielä pohtia mennäkö, vaika ei. Rippijuhliin on vielä pari kuukautta aikaa.
Voi tietty olla, että jää menemättäkin, melko vierastahan se olisi. Mutta toisaalta, sittenhän tutustuisi ja muisteltaisi tosiaan...
Vaakakupissa on kaksi puolta...
Nyt vaan aloin pohtia, kun kolahti tuo kutsu.
ap
laittaisin kortin.