Ihan silmittömän väsynyt kaikkeen

pahinta on se että pitää vaan jaksaa, jaksaa, jaksaa ja jaksaa.

Syitä tähän olooni on monia, mm parisuhteen tila, työtilanteeni joka vuodesta toiseen epävarma, työmatkat, arki kaikkinensa. Eikä ne vapaatkaan mitään erityistä ole, sekin jo puuduttaa todella pahasti, mutta kun ei ole varaa mitenkään itseään piristää niin ei ole.

Tuossa vain pintaraapaisua elämääni.

Mietin vain eri syitä jäädä sairaslomalla, tosin vasta muutaman viikon päästä voin sairastaa vaikkapa 1-3vkoa palkallisesti kun ollut sitten tietyn ajan tällä työnantajalla.

Mutta ei eihän mulla ole kanttia sittenkään sairastaa, ei vaikka iltaisin kuristun ahdistukseen, öisin valvon ja aamulla taas alkaa rumba.

Mieskin valittaa tästä rumbasta, samaan aikaan on hänen mielestään ehdoton pakko että minäkin teen täyttä työpäivää+nuo pidentyneet työmatkat, koen syyllisyyttä siitä etti hän pääse ongelmitta edes 1x/viikossa harrastukseensa minun työvuorojeni ja matka-ajan vuoksi, ilta-aikoja ei kys harrastukseen ole vapaana missään, eikä vkonloppuaikoja.

Olen vain ihan loppu, en näe iloa missään, lasten aamuiset vinkumiset ja kiukuttelut saavat sellaisen itkuraivon kurkkuuni että voisin ranteet viiltää auki, niin tunnen.

Mutta pitää vain jaksaa, pakko vain jaksaa.

En vaan jaksaisi:´´(