Lue keskustelun säännöt.
Ongelmana jatkuva muuttaminen koska joka paikassa ahdistaa
21.03.2022 |
Ei tämä muuten olisi ongelma, mutta kun on lapsiakin. Lapset on nyt 10 ja 12, ja olemme muuttaneet seitsemän kertaa talosta ja kaupungista toiseen. En sopeudu mihinkään, en viihdy missään kauempaa, olen onneton. Vaikka kuinka koitan ajatella lasten parasta, niin paha ahdistus pistää taas laittamaan kamat kasaan. En tiedä mistä löytyisi paikka missä löytäisin rauhan.
Kommentit (27)
Pakenet sisäistä ahdistusta, jota yrität ratkaista muutolla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsille tuollainen on haitallista, he eivät saa juurtua mihinkään.
Sun pitää kestää se ahdistus, ja ajatella lasten parasta.
Itse muutin kerralla ulkomaille. Suomessa paikasta toiseen muutot eivättuo mukanaan mitään uutta. Samaa paskaa eri paketissa vain siellä kaikkialla.
Tuo on yleistä sosiaalitapausten keskuudessa, ja nyt vielä siirrät ongelmasi lapsillesikin.
Sinun pitää ymmärtää, että ongelmasi ovat sinussa itsessäsi, ei asuinpaikassa. Ongelmat eivät ratkea muuttamalla.
Kokeile jotain muuta muutosta elämään. Maalaa vaikka seinät.
Koita vaikkapa kirjoittaa ylös missä sinä todella haluaisit asua. Itse haluaisin asua omassa ihanassa puutalossa kaukana kaikesta, mutta en pääse koska perhe. Siksi tulee myös muutettua parin vuoden välein koska ei oikein osaa tyytyä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten olet voinut hankkia lapsia, ap?
Vierailija kirjoitti:
Pakenet sisäistä ahdistusta, jota yrität ratkaista muutolla
Ei voi olla! Muita itsestäänselvyyksiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin nuorelle on tärkeää saada säilyttää kaveripiiri. Pienet lapset tutustuu keskenään helposti hiekkalaatikolla, mutta teinit ei. Jos nyt on ystäviä eikä kiusata, niin älä missään tapauksessa vaihda asuinpaikkaa.
Keskustele lasten kanssa. Täysin lasten ehdoilla tästä eteenpäin tuossa asiassa. He päättävät tästä lähtien. Kun sinä jo tiedostat ongelman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse muutin kerralla ulkomaille. Suomessa paikasta toiseen muutot eivättuo mukanaan mitään uutta. Samaa paskaa eri paketissa vain siellä kaikkialla.
Sama. Palasin Suomeen vajaa 2 v sitten, ja nyt tuntuu, ei prrkele. Olen muuttanut täällä jo kahdesti. Kunpa olisin vuokralla, mutt ostin tämän kämpän kun kuvittelin, että tässä se nyt on: asunto loppuelämäksi. No ei ollut. Onneksi ei ole lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös muuttanut niin monesti, että ainoastaan väestörekisteristä pystyn laskemaan kerrat. Muutama turha lähtö on ollut, mutta yleensä olen vaihtanut tavalla tai toisella parempaan. Lasten kanssa olisi pitänyt pysyä paremmin paikoillaan, ja sitä olen kipuillutkin, mutta menneisyyden virheitä ei saa korjattua, täytyy vain oppia elämään niitten kanssa.
Elämässä on ollut myös tilanteita, ettei muuttamiselle ollut vaihtoehtoa, en ole ihan päättömästi sinkoillut. Eräs syy eteenpäin lähtemiselle on ollut se, etten ole tuntenut oloani turvalliseksi, enkä siksi ole jäänyt kärvistelemään. Nyt maksan suurinta vuokraa kuin koskaan, mutta ihmeekseni huomaan, että ajattelen yrittäväni pysähtyä muutamaksi vuodeksi. Alkaa vissiin ikä painamaan.
Nykyisellä paikkakunnalla ei ole yhtään kaveria lapsilla. Toisaalta ei ole enää varaa palata pk-seudulle mistä lähdettiin, sinne jäi lasten hyvät ystävät. Nykyinen paikka on hyvä, edullinen ja turvallinen. Palkka on hyvä ja töitä riittää. Tällaista elämää en voi elää pk-seudulla. Sinne vain kuitenkin kaipaan takaisin. Lapset säälittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei.. tulee tuottamaan suurta tuskaa lapsille. Todennäköisesti alkavat jossain vaiheessa oireilemaan.
Mieheni äitipuoli muutti 2-3 vuoden välein.
Mieheni joutui siis lapsena muuttamaan jatkuvasti. Lopulta miehen isä sanoi, että hän ei muuta enää minnekään.
Niinpä tuo äitipuoli muutti pois ja takaisin, pois ja takaisin ja sitten vielä pois ja jatkoi muuttamistaan sinne tänne.
Vielä palvelutalossa suunnitteli muuttoa.
Älä ahdistu siittä että se on ikuista vaikka pysyisitkin samassa paikkaa 4vuotta. Keksi sun elämään muuta sisältöä ja uudista kotia sisältä, asioita jotka saa sut onnelliseks. Tee kodista koti ja kodikas. Ahdistus tarttuu huomaamatta ja alitajuntaisesti myös lapsiin ja hekin alkavat kokemaan ettei samassa paikka pitkää aikaa tunnu hyvältä jos ruokit ajdistustasi heihin ja tuota mielikuvaa.
Mulla ei ongelmana ahdistus, mutta hieman epämiellyttävänä koen kylläkin sen, että naapurissa on ilmiselvästi henkilöitä, jotka tietoisia itseeni kohdistuvista rikollisista teoista eli jotenkin jopa sekaantuneet niihin Äärimmäisen törkeistä asioista kyse. Aikaisemmatkaan muutot eivät todellakaan ole olleet mistään ahdistuksesta, vaan yksi asunto törkykuntoinen ja pienivja toisessa musiikin jumputukset keskellä yötä tuntikausia. Melko huono onni sanoisin, mutta valitettavasti totta.
Vierailija kirjoitti:
Nykyisellä paikkakunnalla ei ole yhtään kaveria lapsilla. Toisaalta ei ole enää varaa palata pk-seudulle mistä lähdettiin, sinne jäi lasten hyvät ystävät. Nykyinen paikka on hyvä, edullinen ja turvallinen. Palkka on hyvä ja töitä riittää. Tällaista elämää en voi elää pk-seudulla. Sinne vain kuitenkin kaipaan takaisin. Lapset säälittää.
Ap
Helpommin sinä kestät kaipuun takaisin, kuin sen, että jälkeenpäin katselet omien lastesi kipuilua siitä, etteivät tunne kuuluvansa minnekään. Aina voi mennä käymään, eikä tarvitse lähteä muuttoautolla. Lapset kasvavat yllättävän nopeasti, ja pian he ovat siivillään. Sitten voit taas paketoida elämäsi ja mennä minne mielit. Lasten kanssa voi tehdä monta virhettä ajattelemattomuudessaan. Juurettomuuden ja lähtemisen pakon ristin siirtämisen lapsillesi voit ja kannattaa estää, vaikka muita virheitä ei voisi välttää.
Törky jengi kirjoitti:
Mulla ei ongelmana ahdistus, mutta hieman epämiellyttävänä koen kylläkin sen, että naapurissa on ilmiselvästi henkilöitä, jotka tietoisia itseeni kohdistuvista rikollisista teoista eli jotenkin jopa sekaantuneet niihin Äärimmäisen törkeistä asioista kyse. Aikaisemmatkaan muutot eivät todellakaan ole olleet mistään ahdistuksesta, vaan yksi asunto törkykuntoinen ja pienivja toisessa musiikin jumputukset keskellä yötä tuntikausia. Melko huono onni sanoisin, mutta valitettavasti totta.
Asumiskokemukset aina mielenkiintoisia. Kirjoittaisit vaikka blogin asumista kaupungissa xx, nimettömänä tietenkin ettei tule loukattua naapureita.
Ajattelin jo, että olenko itse kirjoittanut tämän jutun? On nimittäin, kuin suoraan omasta elämästäni täsmälleen. Minulla epävakaa persoonallisuushäiriö kait aiheuttanut tuota muuttamista paikasta toiseen koko ikäni nuoresta nyt päälle nelikymppiseksi saakka. Reilu vuosi sitten muuttanut nykyiseen paikkaan ja huomaan jo miettiväni, että olisiko jossain muualla sittenkin parempi olla. Tuntuu vain iän myötä kiihtyvän tämä muuttaminen. Puoliso on, lapsia ei onneksi minulla ole.