Mistä johtuu että muutoin hyvämuistinen alle 50 v ihminen

Töissä tällaista käy koko ajan. Ihmiset pöllii mun ideoita ja sitten esittelee ne eteenpäin ominaan.

Ihan tuttua. Välillä tuntuu, että monet omat ideat ja ajatukset viedään ja esitellään hetken päästä omina. Välissä ei tarvitse olla vuottakaan, vaan esim. seuraavalla tapaamiskerralla. Sitten jos itse kehtaa niitä alunperin omia suunnitelmiansa toteuttaa, niin onkin itse matkija! Mietin kyllä kuinka yleistä tuo on ja tekeekö sitä sitten huomaamatta itsekin. Ovatko mitkään omat ideat alunperin omia. No, sinun tapauksessa varmasti on, mutta esim. vaatteiden tai sisustuksen suhteen ei välttämättä tajua altistuneensa mainoksille tai nähneensä jotakin jollakin. Yhtäkkiä vaan kokee haluavansa jonkun kotkotuksen. En usko, että ihmiset yleensä tajuavat omivansa, vaan kuten kirjoitit, muistavat asian, mutteivät sitä mistä peräisin. Sitten on vielä HC-matkijat, jotka kopioivat siis ihan kaiken, jopa elämän ongelmia myöten. Näillä varmaan joku minäkuvan tai itsetunnon puutos.

Minun viisi vuotta vanhempi siskoni on samanlainen eli hyvin huomionhakuinen ja haluaa aina olla kaiken keskipiste. 

Aina kun kerron hänelle jonkun lapsuusmuiston, hän viikkojen tai kuukausien jälkeen kertoo sen muille omanaan ihan sanasta sanaan, siten kuin minä olen sen kertonut hänelle. Eikö ihmisillä ole yleensä omia lapsuusmuistoja, ettei niitä tarvitse muilta viedä?

Lisäksi hän ryösti minulta tyttäreni nimen. Lapsena ilmoitin perheelleni, että jos saan joskus tytön, tämän nimeksi tulee Satu-Ilona. Kuinkas sattuikaan, kun siskoni sai tytön, laittoi hän sen nimeksi Satu. Ei kuulemma ollut muistanut, että minä olin sen ns. varannut, vaikka sisko lapsina ollessamme minua asiasta usein kiusoitteli. Millainen ihminen tekee siskolleen näin?

Kun sain lapseni, oli se vielä sitä aikaa, ettei isät olleet synnytyksessä. Pian lapseni synnyttyä soitin  miehelleni ja sain kuulla, että siskoni oli jo soittanut ja kertonut, että olimme saaneet tytön. Purskahdin itkuun. Muistin, että lapsen synnyttyä joku mainitsi, että siskoni oli juuri soittanut ja lähettänyt terveisiä. Sairaalasta oli kerrottu syntymästä ja sisko oli heti ehättänyt soittamaan asiasta miehelleni. Vieläkin yli 40 vuoden jälkeen asia sylettää minua, sillä olisin itse halunnut kertoa miehelle. Luulikohan siskoni tekevänsä jonkun palveluksen minulle.

Kun isämme kuoli, olin sairaalassa äitini kanssa. Sisko oli ilmoittanut minulle, että hän ei halua lähteä yöaikaan mihinkään. Kotiuduimme aamuyöllä äitini kansa ja soitin sisaruksilleni heti yöllä. Aamulla aloimme soittelemaan äidin ja isän sukulaisille. Järkytys oli kauhea kun kuulimme kaikilta, että sisko oli jo soittanut heille. Oli antanut ymmärtää olleensa pitämässä isän kädestä kiinni kuolinhetkellä. Se oli tosi noloa ja äidin kanssa itkimme siskon sydämettömyyttä. Eikö lesken kuulu ilmoittaa asiasta ainakin omille sukulaisilleen? Sisko ei ollut halunnut tulla edes isän kuolinvuoteelle, mutta isän kuolemankin hän omi itselleen.

Huomionhakuisuus voi olla ihan normaalia mutta siskon tapauksessa se on suorastaan sairaalloista. 

Toi sun sisko vaikuttaa aivan uskomattoman vastenmieliseltä ihmiseltä. Harvoin joudun sanomaan näin mutta nyt on kyllä sellainen tapaus... osanottoni ja jaksamista.