Lue keskustelun säännöt.
Pelkään, että silmistäni jo näkyy kuinka huonosti voin.
20.03.2022 |
Vai näkyykö se silmistä, jos ihminen on aivan kuollut, tuskaisen surullinen ja ahdistunut, toivonsa menettänyt ja pinnistelee viimeisillä voimillaan vaikkapa töissä? Maski peittää naamaa ja ilmeitä, mutta paljastaako silmät ja jos niin miten?
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai semmoinen kuollut kala ilme ja kalpea naama.
Ei se ilme/ilmeettömyys näy maskin läpi. Kysyin silmistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
näkyy.
Miten?
Ap
Antti Veikko Ilmari Siltavuori ja ne silmät ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin kun mun läheinen kuoli syöpään, niin katse oli verkkainen, utuinen, ei niin sanotusti kovinkaan skarppi. Hävisi tuskaansa. Katseli muhun päin, muttei kumminkaan. Poissaoleva.
Mikset mene hoitoon vaan pelkäät muiden huomiota? Tarttet apua, et stressaamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä pelkäät tapahtuvan, jos joku huonon olosi huomaisikin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kun mun läheinen kuoli syöpään, niin katse oli verkkainen, utuinen, ei niin sanotusti kovinkaan skarppi. Hävisi tuskaansa. Katseli muhun päin, muttei kumminkaan. Poissaoleva.
Ja kun kysyin onko hänellä mulle jotain sanottavaa, niin hän sanoi että "paljon", mutta ei enää saanut sanottua. Siinä me oltiin hiljaa käsi kädessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näkyy.
Miten?
Ap
Sanotaan että silmät ovat sielun peili. Suu voi nauraa mutta silmät kertovat muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ainakin kun mun läheinen kuoli syöpään, niin katse oli verkkainen, utuinen, ei niin sanotusti kovinkaan skarppi. Hävisi tuskaansa. Katseli muhun päin, muttei kumminkaan. Poissaoleva.
Ja kun kysyin onko hänellä mulle jotain sanottavaa, niin hän sanoi että "paljon", mutta ei enää saanut sanottua. Siinä me oltiin hiljaa käsi kädessä.
Mutta en sano, että sinä tai kukaan muukaan näyttäisit samalta. Surullinen ääriesimerkki.
Kyllä sen näkee/ aistii toisesta. Muutaman kerran jälkikäteen tullut mietittyä liian nuorena oman käden kautta lähteneitä tuttuja, että kunpa olisin osannut puuttua...
Samoin muutkin tunteet. Onnellinen ihminen levittää ympäristöönsä omaa hyvää oloaan ilman sanojakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea sanoa näkyykö juuri sun silmistä vai ei, kun en ole ollut näkemässä. Mutta kyllä pelkästään niistä silmistä näkyy tunnetiloja vaikkei muita kasvojen ilmeitä näkisikään. Jos olet töissä tuolla elävän kuolleen tunnetilalla niin sanoisin, että silloin se on nähtävissä.
Elävän kuolleen, sopii minuun ja minulle kuin nappi otsaan. No, ei voi mitään, en voi tilanteelleni mitään, koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä asialle mitään, vaatisi pois pyristelyä vuosikymmeniä kestäneestä elämästä josta viimeiset n.10-15v ollut tällaista. Minä en vain jaksa enkä uskalla, en usko itseeni tarpeeksi. Joten pahoittelut turhasta aloituksestani.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Elävän kuolleen, sopii minuun ja minulle kuin nappi otsaan. No, ei voi mitään, en voi tilanteelleni mitään, koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä asialle mitään, vaatisi pois pyristelyä vuosikymmeniä kestäneestä elämästä josta viimeiset n.10-15v ollut tällaista. Minä en vain jaksa enkä uskalla, en usko itseeni tarpeeksi. Joten pahoittelut turhasta aloituksestani.
Ap
Tilanne voi parantua pikkuhiljaa hiipimällä. Ota lomaa elämästäsi ja vietä hyvä hetki ja koe ansainneesi se. Sitten alat laajentaa vähitellen. Jos et voi vaikuttaa olosuhteisiin, voit kuitenkin vapauttaa itsesi pelosta ja syyllisyydentunteista, häpeästä jne. Ja vaihtaa ne lämpöön, jonka kohdistat itseesi. Äkkiä huomaat, että et ole enää sama ihminen kuin aiemmin. Näkökulmasi asioihin vaihtuu ja saat jälleen voimia.
Mulla on yhtä pitkä surkea jakso elämässä. En enää häpeä itseäni, en heikkouttani, en mitään. Olen ihminen ja reagoin niinkuin ihminen reagoi joutuessaan liian tiukille. Ja sitten, olen jotain enemmän kuin mitkään olosuhteet. Joka päivä kerron itselleni, miten vahva olen kun olen selvinnyt tännekin asti, enkä enää pelkää lainkaan niin paljon. Pidän jo itsestäni ja pystyn suuntaamaan aggressiopuuskani siihen asiaan, johon niiden pitäisikin kohdistua. Voin yllättävän hyvin, vaikka olosuhteet ovat vieläkin vaikeat. Näen jo edessäni tulevaisuuden, jossa menneisyyden kahleet aukeavat yksi toisensa jälkeen, ja pystyn tekemäänkin jotain vapaudellani. Toistaiseksi olen vielä aika voimaton, mutta korjaantumassa sekin.
Kiitos vaan kannustavasta viestistäsi 17 ja olen iloinen puolestasi!
Mutta minua rupesi uuvuttamaan jo puolivälissä kirjoitustaito, pahoittelut siitä eikä ole mitenkään henkilökohtaista, vaan kertoo olostani vain jotain.
Enkä ymmärrä miten voisi ottaa elämästään lomaa, vai enkö vain ymmärrä sitäkään, en tiedä.
Töissä on käytävä täydet päivät ma-pe ja vkonloput menee kotielämässä-ja töissä, ei ole mitään muuta eikä kyllä olisi voimiakaan mihinkään muuhun, ei ole ollut enää vuosiin eikä korona-aika ainakaan auttanut asiassa. Vkonloput menee myös nukkuessa, en ymmärrä mistä kaikki unen tarve kumpuaa, viimeyönäkin nukuin n.8,5h ja silti väsyttää, mutta ainahan minua väsyttää ja nukun päiväunia aina kun mahdollista, se vapauttaa. Elimellistä syytä en usko nukkumisen kaipuuseeni olevan, veriarvojakin katsottu tämänkin vuoden puolella.
Olen vain loppu. Eikä miehen toitotus siitä kuinka kaikki muutos on itsestäni kiinni ja minun on itse tehtävä jotakin, auta koska en minä jaksa tehdä mitään, en oikein näe sille syytäkään, ei minulla ole niin väliä, kunhan vain rämmin päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen ja tuon palkkani tilille.
Ap
Silmät ovat sielun peili. Silmistä näkyy koko kehosi vointi. Silmät ei valehtele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elävän kuolleen, sopii minuun ja minulle kuin nappi otsaan. No, ei voi mitään, en voi tilanteelleni mitään, koska en yksinkertaisesti jaksa tehdä asialle mitään, vaatisi pois pyristelyä vuosikymmeniä kestäneestä elämästä josta viimeiset n.10-15v ollut tällaista. Minä en vain jaksa enkä uskalla, en usko itseeni tarpeeksi. Joten pahoittelut turhasta aloituksestani.
Ap
Tilanne voi parantua pikkuhiljaa hiipimällä. Ota lomaa elämästäsi ja vietä hyvä hetki ja koe ansainneesi se. Sitten alat laajentaa vähitellen. Jos et voi vaikuttaa olosuhteisiin, voit kuitenkin vapauttaa itsesi pelosta ja syyllisyydentunteista, häpeästä jne. Ja vaihtaa ne lämpöön, jonka kohdistat itseesi. Äkkiä huomaat, että et ole enää sama ihminen kuin aiemmin. Näkökulmasi asioihin vaihtuu ja saat jälleen voimia.
Mulla on yhtä pitkä surkea jakso elämässä. En enää häpeä itseäni, en heikkouttani, en mitään. Olen ihminen ja reagoin niinkuin ihminen reagoi joutuessaan liian tiukille. Ja sitten, olen jotain enemmän kuin mitkään olosuhteet. Joka päivä kerron itselleni, miten vahva olen kun olen selvinnyt tännekin asti, enkä enää pelkää lainkaan niin paljon. Pidän jo itsestäni ja pystyn suuntaamaan aggressiopuuskani siihen asiaan, johon niiden pitäisikin kohdistua. Voin yllättävän hyvin, vaikka olosuhteet ovat vieläkin vaikeat. Näen jo edessäni tulevaisuuden, jossa menneisyyden kahleet aukeavat yksi toisensa jälkeen, ja pystyn tekemäänkin jotain vapaudellani. Toistaiseksi olen vielä aika voimaton, mutta korjaantumassa sekin.
Aloin itkemään, niin kauniisti kirjoitat ja ihana, että olet nousussa.
Annoit toivoa.
Ohis
näkyy.