Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Päästin irti kuormittaneesta ihmissuhteesta – kyllä on helpottunut olo!
16.03.2022 |
Vuosia ylläpidin erästä ihmissuhdetta (ei parisuhde), joka oli kuormittava. Yritin tukea ja ymmärtää toista osapuolta, jolla oli vaikeaa ja sen takia hän käyttäytyi kurjasti minua kohtaan. Yritin ymmärtää toisen pahaa oloa ja olin varpaillani, etten vain pahoittanut toisen mieltä. Aina sai jännittää, miten hänen kanssaan tällä kertaa menee ja millä mielialalla toinen on. Toisen mielenterveysongelmat kuormittivat itseäkin. Pitkään oli olo, että tuo ihmissuhde vain kuormitti eivätkä harvat hyvät hetket kompensoineet huonoja hetkiä. Toisen kurja mieliala alkoi laskea omaakin mielialaa.
Alkuun irti päästäminen tuntui pahalta, kun tunsin itseni huonoksi ihmiseksi, kun en jaksanut loputtomiin olla tukena ja ymmärtää. Aika äkkiä tuli kuitenkin helpottunut olo, kun ei enää tarvitse kestää toisen heiluvia mielialoja ja äksyilyä milloin mistäkin. On kevyempi olla, kun ei tarvitse enää jännittää ja stressata. Oma mieliala on kohentunut valtavasti, kun elämässä ei ole enää ihmistä, joka vetäisi alaspäin, vähättelisi ja pilkkaisi.
Sinä, joka pohdit kuormittavasta ihmissuhteesta irti päästämisestä, älä viivyttele. Oli oikea ratkaisu ja voi, kun olisin tehnyt tämän jo aiemmin!<3
Kommentit (9)
Onneksi olkoon! Tein tuon päätöksen jo vuosia sitten ja ei ole kaduttanut kertaakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi olkoon! Tein tuon päätöksen jo vuosia sitten ja ei ole kaduttanut kertaakaan.
Sama! Voi keskittyä omaan elämään. On niiiin paljon kevyempi olo kun ei tarvitse kuunnella toisen kehän kiertämistä tuntikausia viikossa. Jos olisi ollut vastavuoroista niin ehkä olisin jaksanut.
suosittelen samaa!
mut meinasi vetää suohon tahattomasti lapseton ystävä, jolle mun raskaus ja lopulta lapsen syntymä oli aivan ylitsepääsemättömän vaikea asia. oli vahingoniloinen, kun lapsi oli todella sairas syntymän jälkeen. iso osa vauvavuodesta meni tuon ystävän purkausten takia ahdistuneena. en voinut iloita vauvasta täysin rinnoin, kun toinen purki turhautumisensa minuun. olo keveni heti, kun lakkasimme olemasta tekemisistä. pystyin iloitsemaan lapsesta täysin, kun kukaan ei osoittanut vieressä mieltä, miten väärin on kun sain kauan toivomani lapsen.
Ihan kuin olisin kirjoittanut tuon, itse olen tehnyt saman päätöksen viimevuoden puolella ja ai että miten helpottunut ja vapautunut olo onkin, kun ei ole kuormittavaa ja energiaa vievää ihmistä elämässä.
Mä en edes kehtaa myöntää, miten hyvältä tuntuu vastaavassa tilanteessa!
Yllätyin siitä, että en oikeastaan edes ole kaivannut tuota ihmistä, jonka kanssa olemme tunteneet toistakymmentä vuotta. On vain helpottunut fiilis. Toivon, että hänestä ei enää kuulu mitään ja joskus puhelimen piipatessa hetkeksi herää ahdistus, että toivottavasti se ei ole hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän nuo teidän dumppaamat ihmiset ajattelee teistä? Ehkä hekin on iloisia, että pääsivät teistä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. 30 vuotta ystävyyttä riitti ankeuttajan kanssa. Nyt elämä on iloista ja kevyttä, kun toinen ei ole koko ajan kiskomasa minua sairaan mustan mielensä syövereihin.
Alue: Aihe vapaa
etkös sä tässä nyt pilkkaa toista??