Siis tällaistako mun loppuelämäni on?

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Voi olla että tulee sota, ja hoipu hangessa evakossa. Loppuu ne kototyöt(kin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Okei, no ehkä sitten kannattaa jatkaa sen miehen kanssa. :)

Kuulostaa siltä, että toimistohommat ei ole sun juttu. Ehkä joku käsillä tekeminen? Verhoilija, floristi, puuseppä, tai vaikka sellainen tehdastyökin, johon ei vaadita koulutusta voi olla mieluista, jos sattuu hyvä työyhteisö jne. Tiedän myös yhden työtään rakastavan koulusiivojan. Tykkää työyhteisöstään ja heittää lapsille läppää siivoillessaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Okei, no ehkä sitten kannattaa jatkaa sen miehen kanssa. :)

Kuulostaa siltä, että toimistohommat ei ole sun juttu. Ehkä joku käsillä tekeminen? Verhoilija, floristi, puuseppä, tai vaikka sellainen tehdastyökin, johon ei vaadita koulutusta voi olla mieluista, jos sattuu hyvä työyhteisö jne. Tiedän myös yhden työtään rakastavan koulusiivojan. Tykkää työyhteisöstään ja heittää lapsille läppää siivoillessaan.

Mä en voi tehdä fyysisiä töitä sairauksieni takia. Kai niitä muuten tekisin enkä olisi kotona. Vihaan tätä kotona oloa ja kaikkea niin paljon. Ap

Sota voi tuhota sen kodinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Okei, no ehkä sitten kannattaa jatkaa sen miehen kanssa. :)

Kuulostaa siltä, että toimistohommat ei ole sun juttu. Ehkä joku käsillä tekeminen? Verhoilija, floristi, puuseppä, tai vaikka sellainen tehdastyökin, johon ei vaadita koulutusta voi olla mieluista, jos sattuu hyvä työyhteisö jne. Tiedän myös yhden työtään rakastavan koulusiivojan. Tykkää työyhteisöstään ja heittää lapsille läppää siivoillessaan.

Mä en voi tehdä fyysisiä töitä sairauksieni takia. Kai niitä muuten tekisin enkä olisi kotona. Vihaan tätä kotona oloa ja kaikkea niin paljon. Ap

Minkä se mieskään sitten asialle voi, jos älliä vaativa työ ei onnistu, eikä fyysinen?

Juu

Trolli 0/5

Vierailija kirjoitti:

Trolli 0/5

Olisikin mutta kun ei ole. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Ero ja oma elämä ja lopeta ruikutus. Se on vastenmielistä. Muuta neuvoa ei tule.

Sinä haikailet sellaisen perään mitä ei ole olemassa enää, esim niitä toimistotöitä. Ei ole enää sellaisia "keitäppä tyttö kahvit ja ota sitten tuosta 200 kopiota ja juoksuta yläkertaan"-tason hommia. 

Sähän olet kova lässyttämään puuta heinää, niin ala puhelinmyyjäksi. Ei vaadi älliä, eikä ole fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Sähän olet kova lässyttämään puuta heinää, niin ala puhelinmyyjäksi. Ei vaadi älliä, eikä ole fyysistä.

Mä olen ollut puhelinmyyjänä, mutta en ainakaan lehtiä saanut tarpeeksi myytyä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Trolli 0/5

Eiku ammattivalittaja, ihan oikeasti olemassa oleva ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Okei, no ehkä sitten kannattaa jatkaa sen miehen kanssa. :)

Kuulostaa siltä, että toimistohommat ei ole sun juttu. Ehkä joku käsillä tekeminen? Verhoilija, floristi, puuseppä, tai vaikka sellainen tehdastyökin, johon ei vaadita koulutusta voi olla mieluista, jos sattuu hyvä työyhteisö jne. Tiedän myös yhden työtään rakastavan koulusiivojan. Tykkää työyhteisöstään ja heittää lapsille läppää siivoillessaan.

Mä en voi tehdä fyysisiä töitä sairauksieni takia. Kai niitä muuten tekisin enkä olisi kotona. Vihaan tätä kotona oloa ja kaikkea niin paljon. Ap

Jos pystyt tekemään kotitöitä, niin kai sinä johonkin töihin pystyisit?

Mutta jos ei kykene fyysiseen, eikä henkiseen työhön, niin ei jää oikein muita vaihtoehtoja kuin kotonaoleminen. Minulla vaimo on aika lailla siinä tilanteessa. Tosin hän ei vihaa elämäänsä, vaan on lähinnä kiitollinen, että minä elätän perheen ja hän voi sentään käydä kerran viikossa opettamassa (valmistelu omaehtoista työtä)

Rupea myymään sexiä! Puhelin tytöksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, jos et ala tekemään jotain muutakin. 

En mä tiedä, mitä muuta voisin alkaa tekemään. Mies ei suostu mistään työ, opiskeluasioista puhumaan, kun olen niin paljon kaikkea yrittänyt ja mikään ei ole onnistunut. Ap

Mitä sanomista sillä miehellä on sun uravalintoihin? Mullakin oli mies, jonka mielestä vain hänen uransa oli tärkeä ja oli sitä mieltä, ettei mun ”kannattanut” pyrkiä mihinkään eteenpäin. Oli pieniä lapsia.

Noh, minäpä hommasin sen paremman työn miehen vastustelusta huolimatta ja pistin ankeuttajaukon, jonka mielestä minun olisi pitänyt olla hellan ja nyrkin välissä, pihalle. Erosta jo pari vuotta, enkä ole miestä takaisin kaivannut.

Teet työtä n. kolmasosan arjestasi, kyllä sulla on oikeus valita itsellesi mieluinen ura tai muuten tulet onnettomaksi. Pikkulapsiarjenkin pyörittäminen sujuu paljon paremmin, kun ei tarvi miehen kanssa vääntää mistään.

Se on henkistä väkivaltaa, että haluaa kahlita toisen vain johonkin kotityösuohon ja huonoon duuniin. Haluaa että olet onneton vätys, jota hänen on helppo kontrolloida.

Kun mä en oikeasti pärjää missään. Kävin iltalukiota, en päässyt lyhyttä matikkaa läpi. Olen yrittänyt opiskella monta kertaa merkonomiksi, en ole päässyt läpi. Hain lähihoitajakouluun, en ole sinne sopiva. En ole päässyt mihinkään ja kohta täytän 50v. Ap

Okei, no ehkä sitten kannattaa jatkaa sen miehen kanssa. :)

Kuulostaa siltä, että toimistohommat ei ole sun juttu. Ehkä joku käsillä tekeminen? Verhoilija, floristi, puuseppä, tai vaikka sellainen tehdastyökin, johon ei vaadita koulutusta voi olla mieluista, jos sattuu hyvä työyhteisö jne. Tiedän myös yhden työtään rakastavan koulusiivojan. Tykkää työyhteisöstään ja heittää lapsille läppää siivoillessaan.

Mä en voi tehdä fyysisiä töitä sairauksieni takia. Kai niitä muuten tekisin enkä olisi kotona. Vihaan tätä kotona oloa ja kaikkea niin paljon. Ap

Jos pystyt tekemään kotitöitä, niin kai sinä johonkin töihin pystyisit?

Mutta jos ei kykene fyysiseen, eikä henkiseen työhön, niin ei jää oikein muita vaihtoehtoja kuin kotonaoleminen. Minulla vaimo on aika lailla siinä tilanteessa. Tosin hän ei vihaa elämäänsä, vaan on lähinnä kiitollinen, että minä elätän perheen ja hän voi sentään käydä kerran viikossa opettamassa (valmistelu omaehtoista työtä)

Pystyisin mä johonkin puhelintyöhön. Ap