Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pitkä parisuhde ja ero
Wtf
12.03.2022 |
Mitä tekisitte tilanteessani? Olen niin hukassa tämän asian kanssa joten pakko avautua jonnekkin
3kk sitten mieheni sanoi että hänestä tuntuu että ei enää rakasta minua, ja on miettinyt eroa. Olemme olleet yhdessä 10vuotta ja meiltä löytyy tarhaikäinen ja vauva lapset. Minä sairastuin vauvan jälkeen uupumukseen ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Tässä taustalla vielä todella vaikea raskaus.
Mieheni on reissutöissä joten kaikki kodinhoito jne. On yksin minun harteillani. Meillä on ollut todella paljon riitoja ja olen käyttäytynyt miestäni kohtaan todella ilkeästi pahimpina väsymyksen sekoittamina päivinä. Näistä olen kyllä pyytänyt anteeksi ja asioista yritetty keskustella. Lisäksi meillä ei ole juurikaan ollut parisuhde aikaa ja miehen töiden vuoksi ei juuri mitään yhteistä.
Kun mies ilmoitti eroaikeensa olin aivan shokissa ja itkin monta viikkoa. Hän sanoi että ei nyt ole lähdössä minnekkään ja haluaa vielä yrittää, mutta jos tuo olo ei mene ohitse hän haluaa eron. Jatkettiin tämän jälkeen suht normaalisti elämää, välillä pieniä hellyyden osoituksia ja seksiä myös. Olen yrittänyt keskustella tilanteesta, mutta mies ei halua. Hän vain sanoo että koitetaan olla toisille mukavia ja ei riidellä.
Jokin muuttui ja nyt ei olla kuukauteen koskettu toisiimme eikä ole seksiä ollenkaan. Mies nukkuu sängyn toisella laidalla. Ei soitella enää työpäivien aikana eikä hän enää vaivaudu välillä ees vastaamaan minulle. Kotona hän on hyvin etäinen ja ei juuri juttele minun kanssa kunnolla mistään. Lapset ja arki pystytään hoitamaan ongelmitta ja heille tilanne ei vielä ainakaan näy. 2 viikkoa sitten keskustelimme asioista ja hän kertoi että on edelleen sitä mieltä että tästä ei tule mitään ja miettii eroa. Mutta se tuntuu liian lopulliselta ratkaisulta koska ei ole varma mitä haluaa. Lisäksi miettii mitä muut ajattelevat, ja ei kestä ajatusta että näkisi lapsia niin vähän. Sanoin tässä keskustelussa että eiköhän erota koska minä en kohta enää jaksa odotella ja vatvoa… Niin mies hätääntyi ja ei halua erota, haluaa vielä yrittää.
Nyt tämän viimeisimmän keskustelun jälkeen mies on kotona kokoajan todella ärtynyt eikä selvästikkään halua jutella kanssani mistään eikä ole kiinnostunut asioistani. Hän suuttuu pienimmistäkin asioista ja kostaa vanhoja riitoja mitä olen joskus hänelle sanonut. Hän on nyt sitä mieltä että olen liian kontrolloiva, olemme liian erilaisia ja emme enää ymmärrä toisiamme. Paljon ollaan keskusteltu että toista naista ei kuulemma ole, enkä tähän usko.
Minä olen myöntänyt virheeni ja päässyt terapiaan. Olen sanonut että olen valmis yrittämään kaikkeni että tämä toimisi. Mutta vaikeahan yksin on yrittää kun toinen ei ole yhtään halukas mihinkään saatikka ees puhumaan minulle. Olen ehdottanut pari terapiaa mutta se ei kuulemma käy.
Mitä tekisin? Todella puuduttavaa päivästä toiseen asua täysin vieraan ihmisen kanssa, ja hän ei yhtään edes yritä enää. Kauanko minun kuuluu jaksaa? Sisimmissäni rakastan miestäni ja en missään nimessä halua erota, mutta minulla alkaa jaksaminen olla vähissä enkä voi kokea olevani onnellinen tässä tilanteessa kun minua ei edes enää rakasteta.
Nyt kuukausia myöhemmin sanoin että nyt täytyy tilanteeseen olla joku ratkaisu. Mies sanoi että haluaa erota. Mutta kun yritin kysyä miten käytännön asiat hoidetaan niin vastaus on en tiedä. Sanoin että ala etsimään asuntoa…
Nyt hän on ruennut olemaan minua kohtaan mukava ja juttelee enemmän edelliseen nähden. Lisäksi nukutaan edelleen samassa sängyssä ja välillä lähekkäin. Mitä tämä nyt on? Tuntuuko hänestä vaan pahalta ja yrittää hyvitellä vai petaako hän itselleen kaverillista lähtöä? Vaikea itsellä päästää irti kun tilanne on niin epäselvä🤔
Kommentit (11)
Kuulostaa ettei mies ole tosissaan sitoutunut. Ehkä kuvitteli, että teillä menee kaikki kuin strömsössä ja on hyvin pettynyt kun menit masentumaan. Hänhän käy töissäkin, on ehkä kade kun saat olla kotona eikä tykkää kun toivot läsnäoloa tai osallistumista eli ns. "valitat". Ne riidat tuskin ihan tyhjästä ovat alkaneet, mutta epäkypsä miehesi nyt kokee tärkeämmäksi kostaa ne korkojen kanssa kuin saada suhde kuntoon. Olla toinen toisensa tukena... ei se mies nyt vielä kuitenkaan halua oikeasti realistisesti erota, uhkailla ja painostaa sillä asialla vain, jotta sinä "oppisit olemaan". Ei se mies noin pienten lasten kanssa halua joutua yksin viettämään vapaitaan, hyvä kun sinä hoidat. Minä miettisin kyllä tahtoisinko itse todella katsoat tuollaista ukkoa, kun ei rakkaudestakaan voi olla varma. Pariterapiaa en suosittele, siellä suurella todennäköisyydellä mennään aivan metsään ja tilanne tulehtuu entisestään. Yksilöterapiaa kenties... mutta kannattaa teidän yrittää puhua, toistenne huomioinnista puolin ja toisin, toiveistanne yms. Pahinta mitä voisi tapahtua olisi kai ero ja mies muuttaisi suunnilleen suoraan uuden passaajan luo ja lapset olisivat sitten tämän hetken huuman vastuulla eikä isä opi ikinä olemaan isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakekaa parisuhdekeskusteluapua perheasiainneuvottelukeskuksesta tai perheneuvolasta.
” Sanoin että ala etsimään asuntoa…”
Miksi et itse etsisi uutta asuntoa? Mies tuonut yksin pätäkkää taloon ja sinulla ei ole mitään selustan turvaa?
Eroaminen harvoin tuntuu kivalta ja mukavalta ja vaikuttaa siltä että mies ei ole varma, koska pelkää tulevaisuutta. "Löydänkö uuden kumppanin?" "Näänkö lapsia, vieraantuvatko he minusta?" "Miten kaikki järjestyy? Osaanko olla yksin?". Tuttu ja turvallinen tilanne tuntuu paremmalta kun hyppy tuntemattomaan ja uuteen.
Jotkut elää tuota välivaihetta jopa vuosia ennen kun lopulta uskaltaa päästää irti ja alkaa elää omanlaista elämää. Toisinaan toipuminen kestää ja uuteen suhteeseen ei kannata kummankaan hypätä. Yrittäkää löytää keskusteluyhteys esim. pariterapiassa eron järjestelyiden loppuun saattamiseksi. Jos mies sittenkin vielä soutaahoupaa niin sinun tulee lopettaa suhteenne vaikka se tuntuisi pahalta. Vielä pahemmalta tuntuu elää kokoajan epävarmuudesssa riidelleen ja vieraina toisilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hakekaa parisuhdekeskusteluapua perheasiainneuvottelukeskuksesta tai perheneuvolasta.
En ole ap, mutta me koitettiin. Koin istunnot ainoastaan vahingollisiksi. Kerran viikossa tunti aikaa yrittää kertoa ulkopuoliselle mistä on suunnilleen kyse eikä siinä tunnissa tosiaan ehditty syventyä sitten yhtään mihinkään siten, että voisi sanoa jotain hyötyä olleen. Lisäksi esim. seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä ei tahtonut kumpikaan puhua viranomaistädille. Molemmat pelkäsivät lasuakin turhaan. Yksinkertaisesti kerran viikkoon sekavaa selostusta viikon riitelystä ja näkemiin. Kotimatkalla oli aina kummallakin kamala olo ja riideltiin lisää. Meillä asiat kyllä selvisivät sitten omin avuin.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on toinen.
Tämä! Luultavasti uusi jo kiikarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teillä on ollut ja on edelleen raskas elämäntilanne.
Vaikuttaa että kumpikaan ei halua oikeasti erota, mutta kummallakin on paljon ahdistusta, surua ja katkeruutta (ehkä syystäkin, mutta kaikkeen ei puoliso välttämättä ole syyllinen).
Jonkinlaisen yhteyden löytäminen olisi hyvä, ja jokin luottamus.
En keksi parempaa ratkaisua kuin omien aseiden laskeminen ja avoin keskustelu.
Hyvä olisi olla ajattelematta, että toisen pitäisi pystyä ratkaisemaan kaikki ja pystyä kannattelemaan tilanne. Olette kumpikin lopussa.
Paljon voimia teille. Jos selviätte tästä niin että löydätte itsenne samalta puolelta, olette vahvempia kuin ennen.
Vierailija kirjoitti:
” Sanoin että ala etsimään asuntoa…”
Miksi et itse etsisi uutta asuntoa? Mies tuonut yksin pätäkkää taloon ja sinulla ei ole mitään selustan turvaa?
Se lähtee, joka haluaa erota. Ja mieshän tuota eroa koko ajan hokee eikä ole valmis tekemään mitään suhteen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin vaikeeta kun itse vielä rakastaa ja koko homma tuli aivan yllätyksenä…
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa tosi ikäväktä tilanteelta ja kuormittavalta teille molemmille. Tuollainen epätietoisuudessa eläminen ja "välivaihe" on se pahin. Jos sinulla on jo valmiiksi masennusta yms, niin tuo ei kyllä omaa vointiasi paranna lainkaan.
Jotenkin tulee fiilis, että mies pelkää tehdä ratkaisua. Odottaa ehkä sinun siirtoasi? Paras kyllä olisi, että saisit hänet lähtemään pariterapiaan. Jotenkin hänen olisi avauduttava keskustelulle. Tai sitten teet päätööksen ja laitat miehen "pihalle". Sano, ettet jaksa enää roikkumista ja yrittämistä yksin, koska hän ei halua tehdä mitään parantaaakseen tilannetta.
Kannattaa myös muistaa, että eron ei tarvitse olla lopullinen. Yhteen voi aina palata. Ensin kuitenkin tilanne auki ja selvitykseen.