Mikä vaivaa ihmistä, joka haluaa auttaa niin paljon toisia, että joutuu itse taloudellisesti kärsimään?
Kysymys otsikossa.
Kaikki muut tulevat itsensä edellä.
Tekee vaikka ilmaiseksi töitä sekä maksaa kuluja, jotta toinen saisi tavoitteitaan eteenpäin.
Kärsii sitten mielummin itse tappiostaan kuin, että toinen joutuisi kärsimään.
Itsestäni puhun.
Kommentit (14)
Empatia, mutta se on sitten karhunpalvelus. Kyllä läheistenkin pitäisi oppia huolehtimaan itsestään.
Nyt omat tulot omalle tilille. Et voi kaikkia muita pelastaa. Muista välillä elää myös itseäsi varten. Sitten jaksat myös tukea muita, ja tuen ei tarvitse olla jatkuvaa taloudellista tukea. Parasta on, jos pystyy auttamaan rahavaikeuksissa olevia ymmärtämään, mitä itse voivat tehdä muuttaakseen asioita. Ja aina ei kaikkia voi auttaa.
Kiitos teille.
Itse vain autan monin eri tavoin. Olen liian kiltti ja auttavainen. Siivoan, kuuntelen, suunnittelen, talouspuoli jne. Haluan auttaa, ei siinä mitään, ei sinänsä mitään ongelmaa.
Joskus vain mietin, että meneekö vähän yli.
Kun en itse kehtaa pyytää apua tai jos pyydän niin vähättelen. Tai jos saan apua niin hävettää.
Sellaista..
Empatiaa kyllä löytyy ja paljon.
Ap
Läheisriippuvuuden yksi muoto. Arvostat itseäsi vähemmän kuin muita. Tunnet olevasi jonkun arvoinen vain kun sinusta on hyötyä muille.
Jokin puute sosiaalisessa vuorovaikutusarvostuksessa, että on pakko heiluttaa häntää.
Oletko ap oikeasti tuollainen kuin kuvasit vai liioitteletko? Itse olen tavannut välillä ihmisiä jotka puhuvat itsestään juuri noin. Pitävät suurena uhrauksena ja hyväntekeväisyytenä kun tekevät omalla vuorollaan perheen kauppareissun tai kun ovat pari kk koulun harjoittelussa. Eivät ymmärrä, että jokaisen kuuluukin osallistua kohtuullisesti omalla panoksellaan, vaan pitävät itseään suurena hyväntekijänä, kun tekevät oman osuutensa. Sitten mainostavat tätä "auttamistaan" ja kärsimystään uhrautumisesta.
Tulusitko meille siivoamaan? Sitten käyt kaupassa metrisen listan kanssa.
Loistavaa, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Oletko ap oikeasti tuollainen kuin kuvasit vai liioitteletko? Itse olen tavannut välillä ihmisiä jotka puhuvat itsestään juuri noin. Pitävät suurena uhrauksena ja hyväntekeväisyytenä kun tekevät omalla vuorollaan perheen kauppareissun tai kun ovat pari kk koulun harjoittelussa. Eivät ymmärrä, että jokaisen kuuluukin osallistua kohtuullisesti omalla panoksellaan, vaan pitävät itseään suurena hyväntekijänä, kun tekevät oman osuutensa. Sitten mainostavat tätä "auttamistaan" ja kärsimystään uhrautumisesta.
Tunnistan tuon kuvailemasi ihmistyypin ja voisi sanoa, että se on ihan vastakohta sille ihmistyypille, mitä aloittaja edustaa.
Vierailija kirjoitti:
Läheisriippuvuuden yksi muoto. Arvostat itseäsi vähemmän kuin muita. Tunnet olevasi jonkun arvoinen vain kun sinusta on hyötyä muille.
No tämä!
Olen kasvanut päihderiippuvaisten vanhempien kanssa. Lapsuus oli siis suurta huolta ja hämmenystä heistä.
Muistan, että olin jo lapsena todella kiltti. Siis aivan hölmö suorastaan ja pyysin anteeksi asioista joita ei olisi tarvinnut. Olin yli kohtelias ja varovainen.
Nykyään en pelkää tuolla tavoin ja tunneälyäkin on. En siis auta tuntemattomia tai muuten kaukaisia ihmisiä. Vain läheisiä, esim. miesystävää tai omaa isääni jne.
Ei tässä tosiaan muuten ongelmaa, joskus vain mietin, että joko raja olisi tullut vastaan ja pitäisi hieman himmata. Ei toista voi tosiaan auttaa loputtomiin mutta todella tahdon olla tukena ja yrittää, jos vain pystyn.
Ap
Miessukupuoli on diagnoosi tuohon otsikon kysymykseen
Empatia