Läheisen kuolema enkä tiedä mitä tehdä tai miten olla

Miesystäväni on kuollut. Sain tiedon aamulla ja olen itkenyt siitä asti. Yhdessä emme asuneet vaan alkoholin takia asuimme eri osoitteessa 10v. Selvinpäin hän oli mitä parhain mies ja ystävä ja oli mun tuki ja turva kaikessa. Juuri näissä tilanteissa hän olisi ollut se joka piti järjen päässäni ja jalat alla, mutta hän ei enää ole täällä.

Aamu on mennyt itkien ja edelleen odotan soittoa että oli vain väärä hälytys. Sen tiedän että poliisit menivät viemään suruviestiä vanhemmilleen joten järki sanoo ettei sitä soittoa tule, että hän jotenkin olisi selvinnyt kuitenkin.

Mä en nyt tiedä miten olla. Mä oon vihainen itselleni etten mennyt käymään ja tarkistamaan, että onko kaikki huvin. Maanantaina sain hänet kiinni ja silloin lupasi mennä lääkäriin. Eilen oli taas puhelin pois päältä kuten aina kun ryyppäsi mutta en sitten mennyt vaikka ajattelin. Mä oon vihainen itselleni, samalla surullinen, rikki, huolissani ja hirveän epätoivoinen. Mä haluaisin soittaa hänelle että kaikki on hyvin ja asiat järjestyy kuten hän sanoisi minulle.

En tiedä mitä mä tällä haen. En ehkä mitään. Ehkä tarvitsee vain sanoa se ääneen. Se että olen pettynyt itseeni eikä se enää muuta mitään. En voi mennä ajassa takaisin ja tehdä toista päätöstä ja mennä katsomaan että kaikki on hyvin. En tiedä.

Miten pystyy antamaan itselleen anteeksi??